Kaksi laukausta

kotlantilaiset suvut, jotka kirjeest? ilmestyiv?t, melkein masensivat h?nen mielens?. Kirje antoi sen tiedon ett? Henrik oli suorittanut oppijakson er??

house

nty

tla

Lokakuu

len Jans

s El

sa voivotellen. Min? koetin tuskissani muistella noita sanoja, joilla h?n vastaan-otti onnettoman aseen minun k?dest?ni: Jumala siunatkoon neiti Elleni?! ja min? sain niist? suuren lohdutuksen, sill? tunsin samalla ett? er??ll? toisella oli ainakin yht? suuri edesvastaus, kuin minulla, ja ett? min? laillansa olin ollut tuon toisen tottelevainen v?likappale. Vaan t?m? oli pelkurimainen lohdutus ja suureksi h?pe?ksi minulle, sinuun verrattuna, mutta t?st? tunnustuksesta saatkin n?hd?, ett? sen kadotin yht? pian kuin sen sain, joka oli a

, jotka istuivat porstuassa ja polttivat tupakkaa. Min? kuljin alakuloisena dokkia my?ten ja mietin jo l?htisink? pois t?st? jumalattomasta maasta. Ajattelin sinua, Ellen, ajattelin kartanoa tuolla kotona, syyst?it?, jotka nyt varmaan olivat lopussa, ajattelin kaikkea sit?, joka oli ollut jokap?iv?inen toimeni ja ty?ni pitk?n ajan kuluessa. Mutta samansa tuntui tuskalliselle palaaminen siihen paikkaan, joka oli aatteeni kauhistus. Min? olin joutua ep?toivoon ja v??ntelin k?si?ni, rukoillen Jumalaa syd?mess?ni ett? h?n tekisi matkani maailmassa hiukan huokeammaksi ja mielt?ni valoisammaksi. Samassa er?s mies, joka ennen oli antanut minulle noita kirjaisia, puhutteli minua. Jouduin keskusteluun h?nen kanssansa ja h?n lupasi vied? minut kirkkoon, joka olisi minun mielt?ni my?ten. Me tulimme er??sen kirkkoon, joka minusta n?ytti kolkolle ja paljaalle; ei siin? ollut niink??n monta koristusta, kuin meid?n pieness? kirkossa tuolla kotona. Mutta siell? oli saarnaaja, jonka puhe heti liikutti minua, ja seuraavana sunnuntaina viel? enemm?n kun olin tutkinut pieni? hengellisi? kirjojani sek? englantilaisia evankelioita. Raamatun lause, josta saarna pidettiin, oli Salomonin sananlaskujen 10:nen luvun 24 v., "Mit? jumalatoin pelk??, se h?nt? johtaa; ja mit? vanhurskaat himoitsevat, sit? my?s annetaan". Minusta jok'ainoa sana tarkoitti minua ja vaikka olisin osannut huonomminkin englannin kielt?, niin ei sanaakaan olisi korvani sivutse luikahtanut. Rukous vahvistaa ja rukouksen kautta uskovainen voi syntivaivoistansa p??st?. Min? rukoilinkin hartaasti sill'aikaa kun seurakuntaa siunattiin. Kirkon ovella kysyi palvelija, joka jollakin lailla oli saanut k?skyn siit?, mik? nimeni oli ja miss? asuin ja viikolla tuli luokseni pappi, hra Goldman. H?n ei ollenkaan kysellyt minua, vaan puhui ainoastaan minulle millainen vanhur

sit? viimeisen kerran hitaasti l?pi, repi sen sitten pieniksi palasiksi ja antoi niiden lent?? valkoisina perhoisina kankaan yli. Tultuansa

kar

Lokaku

s He

varmaankin hyvin pime? ja synkk? maa, paljon synkempi, kuin meid?n k?yh? kangas. Varmaankin ihmiset, joista puhut, ovat noiden m?kien n?k?iset, joita n?it purjehtiessanne tuoton kummallisella nimell? varustettuun lahteen. Sinulle ei voi olla mit??n hyv?? noista harmaista ihmisist?, jotka ovat ik??nkuin merest? yl?s kasvaneet, ilman l?mmint? verta suonissaan. K?velless?ni rannalla eilen illalla, kun aurinko laskeusi ja hietas?rk?t seisoivat niin autioina vett? my?ten, ajattelin sinua ja sinun seuralaisiasi. Luulen ett? Ellen oli paljon sopivampi sinulle seuraksi, sill? h?n taisi ainakin kertoa sinulle ett? olet niin herttainen ja hyv?, ett'ei kukaan ihminen, viel? v?hemmin Herra Jumala sinua vihata tai rangaista, josta aina puhut. Min? en k?sit? ett'et voi j?tt?? tuota aikaa, joka on meid?n kesken?mme, siksens? ja olla sit? surematta. Miksi sin? et voi ajatella niinkuin min?? Tai, jos se on mahdotointa, miksi et voi j?tt?? minul

is?t? ett? minusta sin

hana, aivan kuin Juh

??n avonaisista ikkun

t? Skotlantilaiset pu

tain

ev?t l?heni l?henemist??n. Nyt tuli Ellen k?rsim?tt?m?ksi. H?n kirjoitti lyhyen totisen kirjeen rakastajalleen, jossa h?n k?ski t?m?n tulla kotia ja omituisella tavallansa selitti h?nelle ett? er??

jaisi. Kotimatka k?visi Hamburg'in kautta, sielt? uutta rautatiet

kun Henrik kerran olisi kotona, h?nen kyll? onnistuisi hajoittaa sek? kotimaiset ett? ulkomaiset sumut

si ulos. T??ll? kankaalla ei huomattukaan ett'ei mets? viel? ollut viheri?inen. T??ll? ei ollut mets?? ja ainoastaan muutamia puita, jotka eiv?t koskaan olleet oikein viheri?isi?. Luuli olevansa keskell? kev?tt?

Siin? h?n seisahtui ja hengitti syv??n, katsoen k?den alta, jota k?ytti auringon varjoksi, ja tuon v

siihen iloiseen p??t?kseen, ett? se h?nt? kaunisti. Vaunut l?hestyiv?t yh?; Henrik katseli maisemaa ja sill? hetkell? rauhallinen tunnustuksen hymy kirkasti h?nen kasvojansa. Ellen hypp?si yl?s, lensi tielle ja

in t??ll?, minun oma Henrikini,

odellakin t??ll?! ja: kuinka kaunis sin? olet Ellen! ja: mink? kauhean parran olet saanut! - ja tuota tuommoista, vaikka ajo

rtoi asioita niin vilkkaasti ja n?ytti ajattelevan kaikkea paitsi entisyytt?. H?n eli ainoastaan nykyisess? hetkess?, ajatteli ainoastaan Elleni?,

? kun Ellen katkaisi

eid?n menn? le

nyt erota? kysyi H

??n, antoi h?nelle viimeisen suutelon ja juoksi nop

sa ?kki?. H?n k??ntyi nopeasti pois ikkunasta, laski kartiinit alas ja sytytti kynttil?n. H?n k?veli kauan edestakaisin lattialla, ja kun h?n viimein pani maata,

ta varten oli koristettu niin hyvin kuin mahdollista tohtorin ja Tiinan toimesta. Kun Ellen ja He

sinulle, Henrik, olla sinul

tettyn? hetken suloudesta, nosti Henrik h?net lattialta ja,

? mennytt? on, pit?? mennytt? olla, sek? ett? vaan ??r

*

nrik kauan aikaa tuon illan j?lkeen oli her?nnyt ??rett?m?n pitk?st? unelmasta, ??rett?m?n pitk?st? onnesta, kun ulkonaiset seikat taas rupesivat vaikuttamaan h?neen, niin menneist? ajoista palasi jotain, joka ei tahtonut pysy? kynnyksen toisella puolella. Muuan v?h?p?t?inen sattumus s

a Elleni?. H?n ryhtyi kaikenlaisiin hurjiin koetuksiin. Astui ik??nkuin sattumalta vihaisten h?rkien tielle tai ratsasti kaihtivilla hevosilla. Vaan h?n ei tullut pusketuksi eik? hevosen sel?st? heitetyksi. Sitten rupesi h?n tekem??n kaikenlaisia koetuksia kartanon hoidossa. Hyv?n ymm?rryksens? ja tarkan silm?ns? avulla oli h?n oppinut paljon Skotlannissa laajennetun maatalo-hoidon suhteen. Nyt teki h?n suuria muutoksia talon hoidossa. H?n pani suuria summia uusiin yrityksiin, ottipa lainojakin ja osti uusia suuremmoisia maanviljelyskoneita. H?n tuli yh? rohkeammaksi "laajennuksissaan". Kaikki seudun ymm?rt?v?iset talolliset ja kartanon-omistajat pudistivat p??t??n. Henrik ei ollut heit? ymm?rt?vin?ns?; h?n oli oikein ?

i kaikki olisi ollut niin kuin olla piti ja tohtori, jota oli l?hetetty nou

oka tuomiotansa odottaa. Nyt tuli tohtori juosten kuin nuori poika ulos h?nen luoksensa ja huusi jo k

n kasvonsa. H?n oli sellaisen v?syneen miehen n?k?inen, joka on s

n? teille ett? kaikki on hyvin. Joutukaa

kesi polvilleen Ellenin vuoteen

kille h?nen poikansa. Henrik kumartui lapse

olet sen synnytt?nyt nyt, enk?

i kyyneleet silmiss

i! sanoi Ellen. Kutsukaa tohtoria,

on ??ress? ja oli ylimalkain niin onnellinen nuorena is?n?, ett? kaikki muut ajatukset siirtyiv?t syrj

elk?si h?n ett? jotain tapahtuisi, jota h?n ei uskaltan

t?nyt mik? auttaisi miehen synkk?mielisyytt?, joka eneni enenemist??n mit? enemm?n pienokainen kukoisti ja kasvoi; ja t?m? synkk?mielisyys kasvoi niin ett? se uhkasi Henrikin j?rke?. H?n vartioitsi lasta niin tarkasti ett? se melkein hu

ksi, niin t?m? taisi soimata h?nt? siit?, ett? h?n oli "uskoa" vailla; ja jos Ellen silloin v?syneen? ja alakulois

s? t?st?, jota h?n kyll? n?ki, vaan jo

hesi on todellakin kipe

ja heitt?ysi tunteittensa valtaan. Jos synti olisi ollut kysymykse

ja piti huolta h?nest?, vaan ei koskaan ollut jyrkk? eik? oikullinen kuin mennein? aikoina. Tuo k?rs

ll? tavallansa oli koettanut h?nelle osoittaa, kuinka v?h?n syyt? h?nell? oli levottomuuteen, h?nt? kun ymp?r?i r

asti kaikki on voinut olla sattumusta! Vaan kun se

ksi; miehens? esimerkki olisi varmaan h?nt? peloittanut, jos h?nell? olisikin ollut taipumusta siihen. Nyt kuitenkin muistui h?nen miele

oikaansa. T?m? osasi jo melkein selv?sti puhua, ja kun is? ei ollut huoneessa h?nt? pid?

a paikallansa tuolillaan leikkim?ss? kalujensa kanssa, niin t?m? ei siin? oll

n poika?

aikaa sitten oli

- aloitti Henrik, mutta maltti kuitenki

juuri oli n?hnyt p

ea sillan alla ja riensi

a ja tahtoivat uudestaan kysell? vaimolta, mutta k

eisahtuivat molemmat kuin

sa. Se kiertyi h?nen pienen k?sivartensa ymp?ri. Sill? oli kirjava raita selk?? my?ten ja s

si h?n kuinka vaimonsa pisti h?nen k?teens? kylm?n raskaan rauta

Am

eteens? kiil

varsi ja silm?ns? ter?v?ksi kuin pajonetti. Vaan v?

Iltarusko kohtasi kuin pehmonen hyv?ilev? k?si h?nen p??n-alustansa, melkein kuin

llen! Nyt

heni heit?

laukausta ette voi

ulla p??ll?. Saahan talonl??k?ri viimein kaikki tiet??. Tohtori arveli ett? t?t? purkkia voisi k?ytt?? jos

vattoman ij?kk