Kaksi laukausta

a, ja nuo vihert?v?t aallot valuivat paikottain taivaan kanssa yhteen. Haaratie loppui miss? niittymaa alkoi, ei nimitt?in ollut syyt? sen jatkamiseen. Siell? oli muutamia taloja,

otka eiv?t kantaneet hedelmi?, tuskin lehti?k??n, vaan kuitenkin olivat j??neet paikoilleen, syyst? ett? "kartanon" nykyinen omistaja ylimalkain antoi kaiken seisoa ja kasvaa miten vaan taisi. Toisella puolella linnaa, jos nimitt??n otaksumme ett? vanhat omenapuut m??r??v?t rajan, oli muinainen karja-kartano eli nykyinen "kartano". Kaksi rakennusta siin? n?ht?v?sti oli rakennettu linnan punaisista kivist?, vaan toiset kaksi rakennusta olivat uudemmat. Siin? oli ajo-portti korkealla

kankaan sulaavan yhteen h?m?r?ss?, n?kiv?t m?tt?iden muuttuvan tuhkan-v?risiksi vuorisiksi, n?kiv?t puuttoman seudun ihan paljastettuna. Ik??nkuin keskin?isest? sopimuksesta nostivat he p??t?ns? taivasta kohti ja tuijoittivat tuohon mahtavaan holviin. Jok'ainoa kirjava el?hytt?v? freski [kallio-maalaus, katto- tai sein?-maalaus] oli h?vinnyt holvista, se oli tumma, sinert?v?n harmaa ja kaikki n?ytti sen kautta viel? enemm?n yksitoikkoiselle, mutta my?skin viel? avarammalle, melkein tuskallisen rajattomalle. Nyt k??ntyiv?t he penkill? ja katselivat aurinkoa. Se oli likell? taivaan rantaa ja l?hetti ulos kultaisen valovirran pitk?kk??n pilven alta, jonka taakse oli k?tkeynyt hetki sitten - ik??nkuin sotap??llikk?, joka pakoretkell?

en verran kasvatusta, ett? h?n mielell??n luopui tuonkaltaisesta taidenautinnosta. Kartanon omistaja, jota ylt'ymp?ri nimitettiin "omituiseksi kartanon-haltijaksi", ei huolinut oikein yll?pit?? haltijan-arvoansa. H?n nimitti itse?ns? aivan yksinkertaisesti Jansen'iksi. Omituisuus oli kuitenkin niin kiintynyt h?nen luonteesensa ja olentoonsa, ett? h?n oli pakoitettu sit? kantamaan sek? arvonimen? ett? luonteen osoitteena. Kymmenkunta vuotta sitten oli h?n saapunut seudulle reippaana, toimeliaana nuorena miehen?, joka jo silloinkin oli jotensakin umpimielinen luonnoltaan, eik? seurustellut naapurien kanssa. Asuttuansa niill? paikoin jonkun ajan ja ostettuansa kartanon, l?ksi h?n pois ja palasi nuoren kauniin vaimon kanssa. H?n eli t?m?n kanssa jos mahdollista viel? suuremmassa yksin?isyydess?, kuin ennen, j

a seisovat olivat n?hneet ett? nen?liina nostettiin kasvoille, olivat he tyytyv?iset, sill? arvelivat ett? kyyneleit? oli vuotanut ja ett? kaikki siis oli niinkuin olla piti. Sitten oli h?n pudistanut papin, tohtorin ja muutamain l?hell? seisovain k?tt?, oli mennyt vaunuillensa, k?skenyt ajomiehen ajaa ja itse mennyt kankaan yli jalkasin kartanolle p?in. Poika, joka paimensi muutamia laihoja lampaita, oli seuraavana p?iv?n? tullut tohtorin luo tuomaan er??n veitsen, hammas-tikkuja ynn? tasku-kirjan, jotka oli l?yt?nyt kanervikosta, ja h?nen kertomuksensa mukaan kanervat siin? paikassa olivat taittuneet ja alas painetut, niinku

en'in poika toi minulle n?m? kapineet, jotka ol

p?yd?lle viereens?. L??k?rin silm? kats

veitseni. Kiitoksia paljon.

se. Kartanon-omistaja katseli h?nt? v?h?n ep?illen, vaan

tietoa l?sn?ol

artanon-h

eksi: Jansen!

ekseni astua teid?n ja teid?n surunne v?liin, puhumaan totisesti teid?n kanssann

tt?k?? minut toki rauhaan n?ist? puheenparsi

llistui koiran yli ja nosti sen p??t?. Koira veti p??ns? pois h?nen k?sist??n, aivasti, men

nsen'in kyyneleet olivat hyvin suo

ill? on h?vet? suruanne minun

ut mit??n

ja j

t sen ?idist?, ja se asia on j?rjestett?v? niin pian kuin mahdollista. Mejerihoitajan pullo voi kyll? olla hyv?, mutta min? en puolusta sit? r

?hd? kuvat kirjan kansilla tuon surun peittona. Toisella puolella La Mancha-ritari

sohvan viereen sek? tap

ta kokemuksestani. Mutta ?lk?? rakkaudesta siihen, mink? olette kadottanut, unhottako sit? pienokaista, joka on tullut teid?n taloonne. Min? tahdon unhottaa mit? lausuitte minulle taannoin. Ensi surus

hk?? niin, vaan antaka

viel? hetken aikaa ja meni s

t posket, kirjava liina p??ss? ja kuopakkaat silm?t. H?n astui tohtorin j?ljiss? katsomatta oikealle tai

nais-ihminen h?nen j?ljes

n varsista n?kyi ett? h?n oli ollut niityill?. H?n poltti piippua niin a

sen lakanan alta terveh

johon voin luottaa. Te

nsa ja katseli ensin hra Jansenia ja sitten naista. Kummallista! Kartanon-omistaja oli astunut askeleen taaksep?in ja teki kielt?v?n lii

n maltti

? sin?

? kuulin mit? oli tapahtunut ja ilmoitin

inulla ... onko mie

sinne; h?n h

ka mon

ulla syntyi viel?kin yksi tytt?, mutt

?kyi pari rivi? valkosia hampaita huulien v?lilt? sill'aikaa kun silm?t supistuivat ja himmeniv?t. H?n nosti toisen k

mietiskeli hetken aikaa, pisti piip

ene ulos mejerinhoitajan l

?n h?mm?styneen? ensin h?nen j?lkeens? ja sitten h

unteman h?nt?..

heilutti pi

nssa! vastasi h?n v?ltt?en. Mies oli varastanut hiu

n h?nest?! s

n makasi, ja, v?hint?k??n huolimatta tuon v?liaikaisen kasvatus-?idin kysymyksist? h?nen valtuuskirjastansa, otti h?n pull

ahtoisuudessaan vanhanpiian tavalla kadehti nuorta ?iti?, pani ehtimiseen vastalausei

?lk? oli asettumaisillaan ja eron-saanut kasvatus-?iti yh? pitkitti saarnaansa, nousi imett?j? tuoliltaan, otti toisen kauniist

lapsenhuone j?rjestettiin n?ille uusille "eroamattomille". Mejerin-hoitaja uhkasi j?tt?? talon muutto-p?iv?n?, mutta tohtorin leikillinen muistutus ett? h?n vaan pit?isi huolta omasta maidostaan (me

tohtori pa

vanhalla voimallansa jokap?iv?isiss? toimissa sis?ll? ja ulkona. Vieraita ei tullut kartanoon, ainoasta

h?iri? sai tapahtua suuressa kaupungissa, jossa tapahtuu niin paljon muutakin h?iri?t?, niin sit? ei k?rsitty maal

a huolimattoman kartanon-omistajan luona - pappi arveli nimit

oria, h?mm?styst? taikka

jos te, tohtori, tahdotte j?rjest?? tuota asiaa, niin olkaa niin h

ta t?llaisessa juhla-tilassa semmoiset unhoitetaan ainakin juhlamenojen kest?ess?. Ajettiin kirkolle. Imett?j? kantoi lasta, mejerin-hoitaja myssy?, tohtori oli kummina ja pappi risti lapsen. Tiell? sovittiin siit? ett?

?ynyt kanervakankaan yli. Ihmisi? kirkkomaalta tuli h?nt? vastaan. H?n tervehti

meksi Ellen!

ngitti n?ht?v

hti p??h?ni siell? kotona ett? ... s.o. min? p

in oli tullut. Er??n? p?iv?n? h?n oli hoksannut ett? h?nen aikansa oli ohitse ja oli ilmoittanut sen kartanon is?nn?lle. T?m? oli antanut h?nelle s??st?pankki-kirjan ja lis?nnyt ett? h?n

uri nyytti kainalossa. Tultuansa maantielle pani h?n nyytin er??sen pensaasen ja palasi lapsenhuoneesen, miss? pieni Ellen kulki tuolilta

an, ja kun se onnistui, k??ntyi h?n pii

audit eiv?t h?nt? uhkaa, sill? h?n on imenyt minun rintojani. Vaan kaikki, joka muuten voi h

pudonnut kaivoon, eik? suohon, eik? hevonen h?nt? potkaissut. H?n kasvoi pitk?ksi ja hoikaksi, mutta samalla voimalliseksi ja kest?v?ksi. Ei mik??n lapsentauti ollut heikontanut h?nen ruumistansa. Kun h?n joskus oli vilustunut ja saanut kuumetta, pantiin h?n vuoteelle, houraili pari tuntia, nukkui, ja nousi seuraavana p?iv?n? niin raittiina, kuin tuuli, joka k?vi kankaan yli. Silmin-n?ht?v? oli ett? imett?j?n maito oli o

allisesti. H?n osasi matkia sit? ??nt? ja monta muutakin ??nt?. Kun suinkin oli mahdollista oleskeli h?n ulkona, talvella h?nen rakkahin paikkansa oli v?en l?mp?sess? tuvassa, jossa h?n puhui niinkuin miehet ja oppi pitki? surullisia lauluja pii'oilta. Kuului hyvin kummalliselta kun pieni kymmen-vuotias lauloi kaikesta tuosta onnettomasta rakkaudesta ja tuota surus?velist? valitusta, joka on omituinen pohjoismaiden asukkaille ja niin hyvin sointuu yhteen aution unisen talvimaiseman ja kes?n lyhyen ilon kanssa. Mutta t?st? seurasta h?n eroitettiin. Er??n? lauantai-iltana oli muutamia miehi? ollut markkinoilla ja olivat palanneet v?h?n humalap?iss?. V?en tuvassa syntyi riita, mustasukkaisuudesta, niinkuin my?hemmin saatiin selville. Suuri v?kev? mies oli pahasti r??k?nnyt ki

pysyt erill?si v?est?! sanoi

utta seisahtui ja

in? ole p

vaan katseli is??n

n meni v?

uoksi ikkunalle, joka oli pihalle p?in, ja tuli sinne juuri kuin mies heitettiin ulos tuvasta ja py?r

me emme en?? me

ttialla ja hengitti syv?sti. Viime

jaa minun kanssani kaupunkiin.