Kaksi laukausta

. He katselivat auringon laskua, katselivat toisiansa, puhuivat joutavia asioita ja vaikenivat viimein. H?m?r?ss? he nousi

yvin kuin mahdollista koko talven. Seuraavana kev??n? oli h?n hyvin heikko ja er??n? p?iv?n?, k?yty?ns? h?

k?rsinyt paljon ja hengitt?minen oli varsinkin ollut vaikea h?nelle. Seuraavana aamun

viimeisi? hetki?ns?. Luultava on ett? h?n, kun otetaan lukuun h?nen ruumiinrakennuksensa, on halvaukseen kuoleva. Joku veren-pes? on s?rkyv? hengitt

kuunnellut

? on k?rsiv? paljon ku

ihmisen pit?? k

pommin ja meni taa

s. Ei suinkaan h?n tahtonut saada teit? uskomaan

i vuoteen jalkapuolella, ja puhui v

n? olisin pit?nyt huolta sinusta, Henrik, toisella lailla, jos en olisi luullut ett? sinulla jo on sijasi... Erehdynk?? Voinko j?tt?? t?m?n k

ta katselemaan heit?. Ellen katseli vapaasti Henriki?; t?m?n

ut taaksep?in. Verikuohua n?kyi h?nen suupi

Henrikille. Tohtori on tuskin

, jonka jalo syd?n sykki niin jalosti kaikkea el?m?? kohtaan eik? koskaan tahalla olisi r??k?nnyt pienint?k??n itikkaa, kauhistui sen voiman edess?, joka noin musersi tuota v?kev?? miest?. Pitik? ihmisten siis aina k?rsi? p??st?ksens? el?m?st?, joka, miten pappi oli sanonut, alkoi velalla ja monelle, ehk? useimmallekin oli vaan p

soi h?nen v

in? olisin luullut kest

osti h?nen p??t?ns? ja laski s

ppunut, ku

ennen niin el?v? muoto hyytyi hyytymist??n, kuinka silm?-laudat v?hitt?in sulkeutuivat ja l

i tohtori. Se n?ky e

! sanoi Ellen ja m

o oli j?tt?nyt kirkkomaan, k??ntyi pappi Ellenin

lla v?h?n kotia meid?n luokse

. Min? l?hden k

j??tte niin

minull

enr

np?in kartanoa hoitama

i ni

in. Henrik oli menn

hmisi? yhdess? paikassa asuu, sit? v?hemmin hei

innoitseva, Henrik my?skin pitk?, kaunis mies, joka ei ainoastaan pist?nyt papintytt?rien silmiin, vaan monen talon-omistajankin tytt?ren likelt? ja kaukaa. Mutta kun kaikk

ussittain ett? s?kitt?in p

hyv?? iltaa, puhui kaikenlaisista pit?j?n pienist? asioist

i; en tahdo vaivata teit?, mutta e

te? - kysyi Henr

enn? naimiseen Ellenin

nsa, vaan ei paikalla

n hyv? - sent?hden en voi ymm?rt?? miksi ette pian voi j?rjest?? tuota asiaa. Ellen on v?h?n nuori viel?, totta kyll?,

vartensa pois pa

puhutaan, muuten olisin jo aikoja sitten ollut poissa t??lt?. En

hyv? omatunto on aina perustu

eisomaan siksi ett? pappi oli kadonnut h?m?r?ss?. Sitt

?n oli sytytt?nyt valkean ja tarkasti n

kesken sanoi Hen

j??d? t?nne. M

pannut pois tilik

?n kyll?!

en? kysyi Henri

vat suutansa tarpeeksi. M

allinen. Sinun t?htesih?n min? tahdon pois

lemmehan kuitenkin m??r?tyt toisillemme. Taikka

allisti

lle

liian nuori menn?kseni naimiseen ja sin?kin voit viel? oppia yht? ja toista t?mm?isen suuren kartanon hallin

ssa ja h?nen silm?ns? lensi

lisestikin voit puhua t?st? naimisesta, niin min? en ole samalla kannalla kuin sin? ja minun on tuskallista sit? tunnustaa. Jumala, joka syd?mi? tutkii, tiet?? mink?laisia ajatuksia v?l

nsi ett'ei ??ni ollut h?nen vallas

j?lkeens? rypistety

, koska olet niin upp

sa kamarissaan j?i h?n yht'?kki? miettim??n hiusneula suussa ja hame k?dess?. H?n muisteli taas mit? Henrik oli sanonut ja v?hitellen h?

n? Henrik ei Ell

n-ottanut kartanon-hoitajan paikan ainoassa suuremmassa kartano

assa. Niin, siell? sin? varmaankin voit oppia yht? ja toista; karja on vi

sanoi Henrik, osoittaen vaunuja,

n t?nne k?ym??n, tie ei ole pit?? ja min? olen aina ko

i tahtonut jotakin sanoa, mutta maltti mielt?ns? ja hypp?s

hauskasti kuin mahdollista, niin kauan kuin ajalla ei ollut mit??n vaatimuksia h?nen suhteen. Nyt h?n ei ainoastaan ollut kartanon neito, vaan my?skin sen omistaja. Mik? ennen oli h?nt? karkoittanut kartanosta, se piti h?nt? nyt kotona. T??ll? oli alaa h?nen voimillensa; t?m? monipuolinen raitis el?m? keskell? h?nen v?ke?ns?, jotka kaikki h?nt?

n kasvoille. Talvella taas, kun aurinko ei silmi? vaivannut, k?vi h?n joko paljaalla p??ll?, taikka pieness? myssyss?, joka oli reunustettu joutsenen utuvilla ja jonka Andreas oli h?nelle lahjoittanut; se soveltui h?nelle niin erinomaisen hyvin ett? olisi voinut luulla h?nen valinneen sen tarkoin mietitty?ns? sen etuja ja vaikutusta. H?nen muotonsa oli nyt t?ydellisesti kehinnyt ja h?nen kasvoissaan vallitsi tuo tyynyys ja varmuus, jota nimitet??n majesteetilliseksi ja sanotaan ruhtinaitten ja maailman suurten tunnus-merki

n?ytti ylimalkain niin pieniss? kuin suurissa asioissa kuinka paljon h?n ajatteli Andreaksen parasta, melkein niinkuin sisar veljens? etua. Andreaksen kumppanit olisivat kenties pahastuneet n?ist? pienist? etuoikeuksista, jos ei koko olentonsa olisi ollut h?nell? kilpen?. Lempe? ja hiljaine

ankaan kauan el

tseli samassa niin ihaellen haltijatarta kuin h?n olisi tahtonut sanoa: k

le ja Tiina asetti h?nen ete

inakin tarvitset v?h?n

ut Ellenin kauan

lttaa mielt?ns?, vaan l?hetti h

as H

ituksesi perille. Jos et huomenna illalla tule minua tapaamaan penkill? tuolla tarhas

n tu

eni

ik hypp?si aidan yli v

?" istui kun istuikin

kin. Henrik puri hampai

mul

iritsen! sanoi

Andreas astui muutami

?? Tule t?nne istumaan, mutta an

aan; kohta sen j?

aipaa seura

ll?, t?ytyy minun tulla t

on kartan

n n?et tullaan ilma

sanoaksesi minulle tuota? Olisit yh

ik n

h?net penki

luulen, Herra paratkoon, ett? olet luu

tti huuliansa. Viimein puhkesi kau

reaksen, vaikka en luule ett? h?n juuri voi olla minun kilpailijani, min? olen luulevainen kaiken suhteen, johonka kosket, jota katselet. Sano minulle nyt suoraan, tahdotko todellakin tulla omaksein, ja m??r?? sitten aika. Jos ainoastaan aiot leikki? kanssani ja sill'aikaa kenties ajattelet toista, ni

et toistamiseen vierehens?, vaan t?ll?

t minulle t?ll? lailla? Tahdo

ksyiv?tkin kauas neiden tummien silmien syvyyteen, kunnes kaikki h?nen ymp?rill?ns? ik??nkuin muuttui sumuksi ja Ellenin l?mp?nen heng?hdys tuntui yh? l?mp?isemm?lle. Veri kiehui h?nen suonissaan, silm?t

anoi Ellen veitikkamaisesti, vapau

menemme pian nai

k? sin? l?hde

i! mit?

kovan esineen p??lle, j

l? sanottiin ett? vankeja oli p??ssyt irti ja min? ajan aina yksin. Kun taas l?hden kaupunkiin, ostan min? sinullekin t?mm?isen! Y

ti k?teens? ja aikoi an

nkuin toiset pistolit tuli-hatukoilla. T?h?n tartutaan, tuohon painetaan, ja - yks, kaks, kolme, n

i Henrik, kun Ellen ta

ne luodit kyll? tiet

s? valoisana kes?-y?n? edestakais