Kaksi laukausta

eet kihlansa. Toiset arvelivat taas ett? niin ei ollut laita; Ellen kantoi viel?kin sormusta. Vaan sitten p??tettiin ett? he kuitenkin olivat melkein rikkoneet kihla

en, osasi h?n aina tehd? sit? niin salak?hm?isell? tavalla, ett? h?n, kaupungin naisten silmiss? ainakin, oli h?nen rakastajansa, viel?p? kasvoi h?n kolmen edellisen maamoukka-rakastajan murhaajaksikin. Rohkein huhu oli kuitenkin seuraava, jonka synnytt?j? arvattavasti oli poisajettu S?ren saarnaaja. Sanottiin ett? kartano haltija-vainajan aikana oli kuuluisa siit?, ett? oli oikea mustalaistytt?jen ja maatakuljeksijain pes?paikka, miss? haltija itse antoi

ia luonansa, ja h?n menetteli sent?hden toisin. H?n pani huivin p??h?ns? ja meni ulos vieraitten luo. Siell? oli koko vaunullinen herroja ja naisia. He t?llistiv?t h?neen ja h?n niihin, vaan, luonnollinen ja suora kun oli, k?ski h?n heit? astumaan ulos vaunuista paikkoja katselemaan. H?n kertoi sitten kaikki, mit? muisti Henrikin kertoneen vanhoista linnoista ja raunioista ylimalkain, sill? mit??n tarkempia tiet

ja vieraat my?skin. Vaan mit? vieraisin tuli, niin herrat kotimatkalla arvelivat ett? h?n oli "suoraluontoinen ja sangen kaunis katsella", mutta naiset sit? vast

llen kummasteli ett? vanha kartano yht'?kki? oli tullut niin mainioksi. H?n suostui nytkin maksusta vaieten pyynt??n, vaan a

tta sen sanan, ett'ei t?m? alituinen ajaminen kartanolle ollut kartanon haltijattarelle mieleen. Heid?n t?ytyi siis palata i

?tens?, Tiinan, onkimaan kuulumisia naapureista, va

katseella; mutta rypistyneet silm?kulmansa sanoivat samalla ett? h?n ymm?rs

jallisuuden uutiset. Siell? tapasi h?n tuon ennen mainitun asiamiehen. Nuori mies seisoi somilla s??rill?ns?, nojasi milloin toiseen, milloin toiseen, ojensi niit? ja kierteli viiksi?ns?. Hiuksensa olivat kut

viek??n, mieli ajaa kotia teid?n kanssanne t?n??n. Niin, teid?n ei tarvitse kiitt?? minua t?st?

t? h?n piti hyv?n?ns? tuota h?vytt?myytt?; sai

avintolahuoneesta auttamaan yllens? p??llyst

saan vaunuihin tuon hieman ma

es, sytytetty?ns? sikarrin ja k??r

n mielell??n puhui kuunteleville korville. Nyt n?m? molemm

p??kaupungin el?m?st? voi olla sekin hyv?. Naiset k?yv?t laatuun ja - Ju

kea veitikka, niin o

sa. Miksi teid?n kummitytt?re

h?nell? ei suinkaan ole siihen syyt?, katsoen kaik

st? puhutaan todell

iaksi! m?r

jatkoi asiamies, h?n e

h?n se lapsi parka tee mit??n. Vaan pahoista kielist? ei ole puu

mies kylm?sti, niin erehdytte. Min? pid?n aina velvollisuu

-mies kilpe? kantoi ynn? pitempi esitelm?

ns? ja suunsa kuullessaan kaikkea t?t? viisa

anamme. Minusta n?ytt?? silt? kuin te olisitte puh

sa ja nojaten taaksep?in siin? varmassa vakuutuksessa ett? h?n t?ll? mahtavalla totuud

elle, kysyi l??k?ri vieraalta eik? h?n tah

? tydytt?v? toiveitani enemm?n kuin ruoan suhteen!

i k?den silmiens? varjoksi ja katseli ?llistyneen? yksin?ist? vierasta, joka nii

eheksi, teki h?n jyrk?n liikunnon, vaan malttoi samassa mielt?

. Minulla oli asioita n?ill? paikoilla enk? hennonut menn? teid?n ove

pungin kahvila-el?m?ss? ja pintapuolisista nais-tuttavuuksista. Maalainen h?mm?styy tavallisesti kun h?nt? kohdella

ohkeuttansa. Mutta yht'?kki? n?ki h?n jotakin salamantapaista Elle

tu sis??n?

a ja astui teikkarimai

n, jolle Ellen asetti vi

lista? kysyi herra, nos

eraitten kanssa! sa

kuitenkin ett? se aika on tuleva, joll

l? aivan toisella tavalla kuin olette teh

ill? tar

uka on levitt?nyt noita j

maan ett? on koetettu minu

eist? minulle. On ainoastaan mainittu teid?n nimenne n

imeni teille! Vaan ei ole huolimista siit?, mit? puhuta

ett? peli olisi kadotettu jos ei h?n nyt laskisi valttia ul

sanoi h?n imartelevalla ??

en k?den, jota herra oli tavoittanut, oli Ellen sa

h?n ja rypisti

sanoi herra tyynesti ja

tahtonut menn? liian pitk?lle, mutta asian n?in oll

??k? minun kertoa se teille? Te menette heti ulo

lm?t seurasivat h?nt? miekan tavalla askel askeleelta ovelle saakka. Siin? m

lon tapa, enk? min? voi sit? noudattaa, niin min? menen. Ymm?rt?k

t, h?n etsi sanoja, vaa

st?r

len h?nen k?yv?n ohitse. Viel?p? seisattui h?n ja sytytti sikarin

oli poissa, vapisivat Ellenin polvet.

tken aikaa, muistui h?nen mi

niin ett? Tiina, joka samassa tuli sis?ll

? kysyi uusi mejerinhoita

gen hupainen! vastasi Ellen yh

nan Jens'in ja Hans'in ottaa h?net k?sivarsista kiin

yll? neiti voi luottaa siihen, ett? h?nt? kyll? kylvetet??n

ulkopuolella kun a

?n. Teid?n olisi ennemmin pit?nyt sy?d? aamia

unkiin. Koti-matkallaan vannoi h?n itsekseen vihaa ja vainoa Ellenille. Illalla klubbissa kertoi h?n hartaasti kuuntelevalle kuulijalaumalle, sipri

sanomalehden p?yd?llens? ja oli tilaisuudessa lukea siit? kuinka laita oli er??ss? kartanossa - pit?j?ss?. Koko joukko pikku harmia sateli h?nen p??llens?, mutta h?n seisoi vakavana kengiss??n ja kaalasi mudan l?pi sek? koroitti sit? muuria, joka h?nt? eroitti ymp?r?iv?st? maailmasta. Tiina oli h?nen u

tti h?n