Kaksi laukausta

omissa ajatuksissaan seuduista ja kaikesta, mik? heit? kohtasi. Kaupungissa h?nen toiveensa pettiv?t toinen toisensa per?st?. H?n havaitsi ett? maaherra asui kartanossa, jok'ei ollut paljon k

li alituisessa liikunnossa, katseli kuinka py?r?t py?riv?t nopeasti ja kilpaa niiden kanssa nuo kahdeksan hevoisjalkaa. Vierto-tie rupesi h?nen mielest?ns? lainehtimaan yl?s-alasin kuin val

vaan nuku! ku

paljon vaivaa pit??

is? ja antoi ohjakset Ellenin k?siin, n?ytt?en samall

t? juoksivat nopeammin kuullessansa piiskan l?j?hdyst?, ett? ylip??t? el?v?t olennot tottelivat h?nen tahtoansa, se oli jotakin ai

a ja pienell? l?j?hdyksell? sek? sanoilla: hop Rusko! poikkesi h?n haaratielle ja katkaisi kummallisen ??nett?myyden. Vaunujen py?r?t py?ri

i, joka oli k?ynyt kuun eteen, oli est?nyt h?nt? n?kem?st? kahta ihmist?, ja h?n oli melkein ajaa heid?n

. Kun tie oli tyhj?, antoi h?n hevoisten

k?htyneen?. Luulen ett? h?n p??lliseksi a

omituinen mies

koi pappi. H?n olisi ainakin voi

a ajatuksissaan

ina otatte sen asian niin kevytmielisesti, en min? todellakaan kauemmin voi sit? j?tt?? siksens?; min? en voi

hdess? sinne huomen

puolen-p?iv?n tulivat nuo

?ishuoneessa tuolilla ja ajoi toista kahta

viv?t istumaan, Ell

i ky

on Ellen,

iin

vanha o

oista vuotta

aat kaike

uke

uulle ja katseli suurilla totis

h?mille. Toh

juttele v?h?n tuon v

uo ja pani k?tens? tohtorin k?teen. T?m? pit

lukea meille v

esi sitten suurella vaivalla tavailemaan aiv

iin ja py?ritteli suuri

odellakin p

aputti la

tanut sinua lu

Tiina! kuu

ai

n lyijykyn?n ja osoitt

rjoittaa ni

? kallella ja kieli hampaitten v?liss?. Hetken per?st? oli siin? muutamia kouk

yytynyt se

ttavaa! Kymmen-vuotias eik? ... s

taas suurilla silm

n? sanot?

ia hierottiin t

ellinen villi

astui sis??n suur

a pastori - hyv?? p?iv?? toh

i v?h?n h?

eet tytt?renne kanssa. H?nel

anon-omistajaa. T?m? vastasi

enkaan k?ynyt ko

tuksia. Mutta kuinka voitte te, lapsen is?n?

ollut miksik??n hy?dyksi ihmisille. Kristilliselt? kannalta tiedot ovat tarpeetto

nteli ruu

lapsen pit?? oppia tarpeellisinta. Mutta sivistyneen? miehen? te kaiketi huomaatte mit? teid?n on teht?v? kun nyt olen muistuttanut teit? asiasta. Krist

tensa ristiin ja vastas

een arvoonne. Jos ei oteta lukuun virkanne k?yt?nn?llist? puolta, niin teid?n suorittamanne tutkinto yliopistossa on antanut teille t?m?n ar

? se

? en tuntenut itse?ni kutsutuksi enk? valituksi ja p??tin ruveta maata viljelem??n, niinkuin meid?n kanta-is?mme. T?ss? toimessani olen ollut niin ahkera ett? olen unhoittanut koko kouluneuvoston olemisen. Vaan, hra pastori, koska te t?n? p

Hetken ??nett

eet teht?v?mme t??

tettua... Pyyd?n saada sulkeutua

t ulos. Ovessa tohtori k

aa Ellenin tulla toi

?m??n enk? min? juuri ole pahoillani siit?. Vaan n

opetusta is?lt?ns? ja olemaan jokap?iv?isess? keskuudessa h?nen kanssa. H?n nukkui levottomasti y?ll?; seuraavana aamuna her?si

a itsellens? ett? oli toista ajaa hevoisia is?n vieress? illalla kuutamossa, kuin p?iv?ll? istua h?nen vieress?ns? kirjoittamassa kirjaimia. Kirjaimia! noita ilkeit? vaikeita merkki?, jotka milloin seisovat pystyss? kuin seip??t, milloin makaavat kuin leikattu otrape

irran vuotavan koko ruumiinsa l?pi, s??riin ja varpaisin asti. H?n ojensi ensin toista s??rt?, sitten toista, katseli ensin toista kenk?? ja sitten toista. H?n nauroi, eik? oikeastaan tiet?nyt mit? h?n nauroi, vaan yht'?kki? kaikki oli h?nest? niin naurettavaa. Leivonen lensi yl?s avaruuteen tien toiselta puolelta. Se, joka osaisi lent??! Viime aikoina oli h?n ehtimiseen uneksinut ett? lensi, mutta se oli

v?h?n huonolla tuulella, m

yss?. Siin? oli Musta-L?si ja Valko-L?si, siin? oli Vlak, Viktoria ja Ejegod. Jumala tiesi mit? ne h?nest? ajattelivatkaan, joka istui siin? niin levollisna? Tuskin tahtoivat h?nt? kiert??k??n. Musta-L?

Viimeiseksi tuli paimenpoika karjan j?less?. H?nen nimens

a lehmi? paremmin?

a eik? k?sitt?nyt miks'ei h?n

! sanoi Ellen. Juokse kartanoon ja kutsu Liin

t jo muodostaneet kaksi joukkoa, toinen s

elukoista sill? aikaa? ky

vaan! huu

akaisin kartanoon, heil

a Ellen, maalais-tyt?n luonteen mukaan, koetti vastustaa niiden hankkeita ja ontu

tuskanhuutoa vaipui h?n alas pientarelle, noin

tanoon ja oli, v?h?n aikaa etsitty?

h?n makaa siell? lehmi

puskettu kuolia

uuli huudahduksen ja karkasi h?mm

i. Nopeasti,

rtista, poika itki

usi kartanonhaltija, kun oli

toisena ja pisti ruskeat

si, poika, jos et saa s

it? on t

i yht? paljon kuin Andreas parka. H?n ei koskaan ollu

t k??ntyi h?n yht'?kki?. H?n oli kuullut hiljaista

alas; aukasi Ellen yht

aidalta. ?l? tee A

kantoi h?nt? huoneesen, pani h?net so

vastas

artanosta l??k?ri? hakemaan. T?m? tuli, taputti Ellen'in p??t?

, p??st?m?tt? hiiren hiiskaustakaan, suurta tuskaa ennenkuin

kuin yst?v?llinen tohtori tahtoi saada h?nen asemaansa niin mukavaksi kuin mahdollista, puhuen ett? h?nen nyt ei tarvinnut oppia lukemaan, koska oli itse sidottu k

nyt muuttunut kirjaksi ja eik? h?nen en?? tarvinnut lukea! Vaan olihan se mahdotointa! Tiesih?n h?n ett? nimens? oli Ellen ja ett? h?n oli pieni tytt?. Vaan kuitenki

luessa is? istui lakkaamatta vuoteen vieress? ja piti huolta

oli korkea selk?puu, istui is? kasvot p?iv?? vasten; valo, joka tuli puoleksi lasketun kartiinin

olivat h?nelle! - Ja ne n?yttiv?t niin ankarille, vanhoille, huolistuneille nuo kasvot, vaikka h?n tiesi ett? is?ns? ei ollut vanha; sen oli Lyps?

llista, ett? h?nell? oli ollut ?iti, jota h?n ei ollenkaan tuntenut, eik? koskaan ollut n?hnyt. Kyll? kai h?n kuitenkin oli ollut olemassa, tuo ?iti, arveli Ellen

joka paikassa kasvojen alapuolella ja hiustupsu oli valunut o

oli pitk? aika.

t, hevoset, lampaat, siat, pienet porsaatkin, Liina, is?, kaikkien antoi h?n mieless?ns? kulkea ohits

harmaassa takissa, kyynysp??t p?yd?ll?, peukalot korvien alla. H?n luki varmaankin. ??n

e ei ollut mahdollista.

emassa

kuka

asi si

ka sin

o poika on tuoll

elj?nnell?- tai viidennell?toista, haparoivilla liikunnoilla, vaaleakasvoi

hra Jansen. H?n j?? t?nne luo

aina olemaan

ii-

aanko min? jota

urelta lapsijoukolta. Miehen toimet oli aina k?yneet ala-m?ke?, h?n oli ep?k?yt?nn?llinen ja herkk?uskoinen. Hyv? mielens? oli mennyt samaa tiet? kuin toimensakin, ja niinp? terveyskin. Kuolinvuoteellansa oli h?nell? viel? puoli-tusina

ns? leveytt? mitattiin ja er?s set? ynn? t?ti kirjoittivat hra Jansen'ille. Poika, puoli-tusina paitoja ja muutamat k

n sairashoitajaksi. H?nen t?ytyi kantaa Ellen sohvalle, kun sija oli laitettava uudestaan, h?nen t?ytyi lukea ??neen, ja kun t?m? rupesi v?sytt?m??n Ellen'i?, t?ytyi h?nen kertoa koulusta,

htonut tulla ehe?ksi. H?n puhui asiasta is?n kanssa ja molemmat herrat ottivat sen hyvin totisesti. Olisiko imett?j? kenties ollut huonossa t

pudisti p??t?ns? ja Ellen huvitt

si kartanon-haltijan olevan niityill?. Henrik istui lukemassa satuja Ellen'ille. Tohtori pyysi

kysyi minulta kuinka sinulta k

tui eik? sa

ri ja

??n kauas pois t??lt? suureen kaupunkiin, jossa saa tavata ja piirt?? kirjaimia koko p?iv?n, ei ensink??n saa leikki?. Mutta min? sanoin nyt papille ett? sin? olit ollut kipe?n jalan t?hden vuoteen

aiseksi. H?n katseli l??

n varmaan kuink

n t?sm

kohta ikkunan loukkoon, kun huomasi

?, side on aivan h?ll?. Ei taida olla hyv?

tteesen eik? s

ukaansa ulkot?ihin. Kun tohtori k?vi katsomassa viikon lopussa oli s??r

?nen otsaansa. Menness?ns? ov

kku noita! H?n olisi voinut kauan pit?? minua

rtanoa tapasi h

tt?? s?ngyn; ja silloin ei taida

n nyyk?hytt

. Ellen'in matkimis-halu oli jo mallikseen ottanut ymp?r?iv?n luonnon ja pelkoa h?n ei tuntenut. K?vell? k?sill??n, liverrell? kuin leivonen, laulaa rakkauden lauluja, sit? h?n teki k?skem?tt?kin. Mutta

ulunk?ynnill? pilata lapsen luontoa, mutta h?nen t?ytyi toki osata lukea ja kirjoittaa; se seikka, ett? jok'ainoa pitk?lline

skea v?h?n leikki? tuon nuoren opettajan kanssa, varsinkin kun t?m? salli sit?. Kun puoli sivua oli kirjoitettu ja raapitettu, esitteli Ellen ett? ment?isiin ulos k?velem??n, ja kun t?t? ei sallittu piirsi h?n niin kauheita irvi-k

nuakaan hulluksi tehd?! sanoi Ell

i liian pitk?lli

ousi h?n yht'?kki? p?yd?n ??rest? ja katsel

tytt?, mit? el?is

heitti sen kiinni j?lk

h?n pian palajaa! Mutta kun kului nelj?nnestunti eik? Henrik pal

min mit? h?n el?is

un h?n, purren kyn?-varttansa, tuli siihen p??t?kseen, ett'ei voinut olla niin var

ulos tarhaan. Henrik oli kiinni saatava, vaan h?n ei ollut siell? ulkona. Ellen hypp?si aidan

lehmi? kuin kirjavia pilkkuja et??lt?. Kun h?n saapui sinne, n?ki h?n And

?, Andreas, k

y?m?st? ja pu

vin vaan. Oletk

ithan sin?

uudesta ja h?nn?t liikkuivat ehtimiseen. H?n ajoi pois

e palanen v

en leiv?st? ja antoi Ellenille. El

ysyi Ellen pojalta

n jote

kirjo

a k?yh

anha olet

?n? t?yt?n

ni ja katse

en sinulta kauan?

elukaksi, ja sit? min? en tahtonut hyv?n? pit??, sill? min? tiesin ett'en oll

unut keppiin ja heil

si h?n ja

k?? kysy

Me

hdo sy?d?

minulle

hankkia itse

, mietti hetken, palasi pojan luo ja a

?ytyy palata kartanoon luk

k?rsi l

si Henriki

k?rsi

aan h?n astui sit? kovemmin sill?. H?n k?vi samaa tiet? aidan yli ja ikkun

nen luo, otti tuolin j

d?n aloittaa

an koetti saada eril

: pit??k? mei

aika porsas,

oimallisen korvapuustin. Henrik oli kaatua taaksep?in; tytt? riensi ovesta ulos ky?kkiin Tiinan

Koettakoon vaan! sanoi Tiina, ki

silm?-kulmiansa ja astui huoneesen, jossa Henrik viel? seisoi h?mm?s

kanssa enk? n?ytt?m??n koulumestarin t

?nkk?si poika ja piti kirjaa

, niin tule minun luo, mutta ?l? itse

melua, kun h?n astui v?'en tuvan kautta ky?kkiin. Siell?

itse menness??n, taputt

?n en?? ole sinua kiusaava. N?yt? ny

ja h?nen k?tens? oli lev?nnyt niin k?yk?isesti h?nen p??laellansa

isi itse tarvinnut nuhdetta ... niin, mutta Henrik ol

uolustanut itse?ns?. K

rakkaus totuuteen oli

??r?lle kannalle ja ve

nrikin luo ja soi et

huoneesen. H?n avasi oven. Henrik istui p?yd?n ??ress

tui keskell? lattiaa ja juoksi sitten

en syliins?. Silloin pojan mieleen hiipi outo tunne, jota h?n ei sin? hetken? ymm?rt?nyt, mutta h?n

llen piti h?nen k?dest?ns? kiinni ja k

k? min? oikeastaan ole ollut n

inenko? ky

llut eri asia jos min? esim

ksi

nulle, huolimatta siit? olenko sit? ansainnut vai en

ymm

tkin vaan

n suuri ole. Et ole

?. Min? olen t??ll? niin

?illen. Ja vihdoin h?n sai kun saik

asti ett'ei suinkaan olisi luullut h?nell? olevan mit??n yhteist?

nsa. H?nen hymyns? muistutti Lokakuun auring

me poltamme ja aloita

i kohta tuom

vihko ja aloit

min Ellen osasi kirjoi