Kaksi laukausta

on mailla. Henrik puhui siit?, mit? oli keskusteltu papin kanssa. H?n oli ylimalkain taipunut hengellisyyteen puritanin tavalla. El?m? h?nen kodissaan ei voinut tehd? h?n

an helpoittanut t?t?. Vaan luonto on luonto ja vaaleankarvainen lehm? ei koskaan muu

ran puolesta muuttui el?v?ksi osan-otoksi. H?n sai kertoa niit? uudestaan monta kertaa ja kun sitten rupesi puhumaan papin selityksist?, niin Ellen itsekseen jatkoi tarua samaan suuntaan, kuin se oli aloitettu, lis?ten siihen yht? ja

lisilla jumaluus-opillisilla kysymyksill? n.k. pyhent?misest? lihankiduttamisen kautt

Ellen tavallisuuden mukaan tullut Henriki? vastaan pappilan

ella puolella, ja katselivat sielt? niittyjen yli. Pelloilta l?heis

ieraimiansa ja

et varmaankin lei

Me

a tuosta vanhasta kartanosta, joka oli

?n oli kaukana vanhasta kartanost

n?ytt?nyt tulevan sen hupaisemmaksi, laski Ellen k?tens? polvilleen ja rupesi laulamaan

i karua j

n odotin

loppunut

lla valit

tuli, h?n

?n silm?ns

kaikki! H?n

on vuosia

on suussa t

n vei miele

h?n tiesi m

? toinen

mun suruni k

ksi miele

in kaikist

toisest

er?si un

uluja sin

laulan? kertoi

ollut mik??n

. Se soi niin kauniille

m?rsi ett'ei h?n voinut ruv

takuita kauniita iltalauluja, sano

minulle. Onhan nyt

ui ja katsoi

otaan, on karkenemassa, er??n virren nuottia. H?n oli aloittanut liian matalalta ja

menee m

le la

hetket

ni va

? kes?n

ksy tu

k? t?

tsuu t

huono

ppaan

rj?l?is

doin n

inkokin

ni va

n-y?ll?

sta s

an hetke

ni kel

is joka

e viim

j?i istumaan, veti jalat all

ja siit? tulee mieli

nis mielest?s? ky

kap??t?ns? v?h?n ja

en, niin pid?n Tiin

yd?mess?, jossa se kuiskasi ett? Ellen, joka tuossa istui sammuvassa iltavalossa, suuret tummat silm?t h?neen luotuna, tuuhea tukka valuen alas niskaa my?ten, hienosti muodostetuilla p?ivettyneill? kasvoilla, jotka eiv?t en??n olleet ainoastaan lapsellisia, ja hienoilla k?sivarsilla, paljaat olkap?ihin asti, v?kev?t jos kohta hienot, - ett? t?m? puoleksi haaveellinen olento, joka niin lujamielisen? kul

a kuitenkin olisi h?n mielell??n viel? he

ett? kiharat taas levisiv?t ja tummana kehyksen? ymp?r?iv?t kasvoja, joide

n. Kaste on jo laskenut, min

ss?. Kun olivat tulleet kartanoon, seis

kirjakaapista tuolla sis?ll?. Ja sitten saisit koettaa unoht

h?iri?t? vastaan monivuotisessa rauhassa. Ellen katseli kummastellen kaikkia n?it? sidotuita ja nidotuita kirjoja, jotka osasivat kertoa niin paljon. Nyt h?n oli aivan ylpe? lukemistaidostansa ja otti joukosta tus

Kaksi niist? oli ihan yht?l?iset ja sis?lsiv?t semmoista, kuin Henrik oli laulanut. Niiden kanssa oli h?n pian valmis. Puolia, niin enemm?n k

s? ja luki ja lauleskeli siksi kun kynttil? yht'?k

naa. Valtimuksellinen tunne k?ski h?nen k?tke? n?m? kirjat, ett'ei kukaan arvaamatta l?yt?isi niit?, kun

ikkunasta sis??n. Vaan ulkona oli kaikki hiljaa ja ??net?int?, ainoastaan p?iv? katsoi ikkunasta sis??n aivan pienill? unisilla silmill?, katseli lasta, jolla ensi kerran oli ollut neidont

iel? liian laiha. Ennen oli h?n aina ottanut hartaasti osaa syksyt?ihin; t?

tken aikaa tarkasteli h?n Henriki? ja oli tyytyv?inen h?neen niinkuin hevoisv?en eversti pulskaan adjutanttiinsa. H?n oli kovin kalpea t?n? p?iv?n? ja tuo ep?m??r?inen hiusten v?ri teki h?nen kasvonsa viel? kalpeammiksi. Mutta h?n oli niin hyv?nn?k?inen talollisten poikien rinnalla huonosti leikatuissa vaatteissaan, sileiksi nuollulla tukallaan ja kiilt?v?t kultanapit korvissa. Henrik oli saanut p??llens? tohtorin mustan takin - kartanon

?si reippaasti yl?s niihin, mutta Henrik j?i seisomaan

! sanoi pappi. Minun talo

ti ja meni takaperi

i ihminen! sanoi pappi, ku

h?n olisi v?hemm?n esikuvallinen, niin h?nen ma

listi! sa

k?viv?t kiistell

toveriansa lukemalla toisen runon toi

kaikki on? k

inen hylly kirjaka

lukenut kaik

e kanssani,

nsa kamariin ja n?ytti

kirjoja

udisti p

n? en tar

odellakin voinut sanoa

an nyt olet vaiti kui

i h?nt?. Ellen otti h?nt? k?sivarsista ki

! sanoi Henrik ?k?isest

i ja osoitti

kartanossa kukaan, jolla olisi ollut mit??n sanomista Ellen'in suhteen. H?n sai menn? ja tulla ihan mielens? mukaan. H?n sulki itsens? tavallisesti il

?n kuitenkin Henrikin l

uutamia kirjo

syi h?n ja n?ytti

ksaa! vast

a t

on ra

kukaan si

min? esi

pettaa sit

n tekee mieli ja

a, ja sit? aikaa, mik? Henrikilt? j?i ty?st? ja shakki-pe

T?ll? tavalla aika kului s??nn?llise

a Jansen'ia, sit? enemmin kartanon hoito ja hallitus tuli h?nen nuoren voimakkaan apulaisensa osaksi. Henrik oli yht? luo

uomasi ep?j?rjestyksen, joka vallitsi siin?, ja k?vi ymp?ri koko taloa, etsien puuttuvia kirjoja. Ellen oli l?htenyt ulos ajamaan; h?nen kamarinsa ovi oli auki ja kartanon-haltija astui sinne. Kummaksensa l?ysi h?n siell? laatikot kaikenlaisia kirjoja t?ynn? ynn? sanakirjoja ja kieli-oppia. Herra Jansen otti joukosta er??n kirjan - j

pakan l?pi ja meni ky?kkiin, syli t?ynn? kirjoja; siell? teki h?n takkaan suuren rovion risuista ja heitti kirjat

van mukaan ei t?st? sanaakaan puhuttu is?n ja h?nen v?lill?. H?nen luonteensa oli k?yt?nn?llist? laatua ja h?n kunnioitti tekoja enemm?n kuin sanoja. Kun h?n taas seisoi pahasti kohd