Kaksi laukausta

oko p?iv?n?, teki jos mahdollista n?it? iltakohtauksia viel? suloisemmiksi. H?n oli t?ydellisesti vieh?tetty siit?, jota nyt saattoi nimitt?? omakseen, oli t?ydellis

i itselleen sisimm?ss? syd?n-sopukassa heid?n rakkautensa erilaisuutta, ja h?nen vanha puritanillinen ajatustapansa nou

e kuin Ellen, osti h?n er??n? p?iv?n? kaupungissa kaksi siloista kultasormusta, joi

ti tarjosi toisen sormuksen E

n?ist? narri

a, niin Ellen kiitti ja suuteli Henriki?. Nyt t?ytyi h?nen panna se sormus, jossa h?nen oma nimens? oli, Henrik

? nostan k?teni aurinkoa vasten k?ydess?

dellakin olemme pariskunta, ja nyt menemme

itse viet?mme h?i

ik t?rke?ss? asiassa oli tullut ka

nssia Ellenin kanssa, huu

vartaloansa ja katseli

ek? ihaell

e viulua vinguttaa, vaan morsiamen k

ta. H?n oli tienoon tanssisoittaja t?t? nyky? ja ansaitsi sill? niin paljon rahaa, ett? taisi k?y

soittaisin Mortensen

dr

ti?iset? kysyi Ellen, ja se seikka n

aa heill? on kaksoiset. Tul

nauroi Ellen. Mene sin? vaan.

soi niin lystikk??s

ite

taan niin. Ja sa

toi h?nt? tielle. He seisahtuivat er??n pellon reunalle. Ellen huomasi jotakin liikkuvan aidan ja

iksi? t?h?n aikaan; kenties sill? on poikasiak

??si sen suusta, joka oli t?ynn? multaa ja roskaa tuosta alituisesta lankeemisesta. Se ojensi kipeit? takajalkojaan ja liikutti h?d

nk??mme! sa

j?i se

tso kuinka se v??ntelee itse?ns?. Luuletko ett? se

in se sen

luota pois. Meid?

n helppo tap

tahdo, niin

? el?in rauhan k?rsimykset. Viimein huomasi h?n suuren kiven. H

nnut. J?nis py?r?hti ym

sanoi Ellen ja

??n! huusi Henr

i h?n uudestaan kiven k?teens?, nousi va

ari liikahdusta viel?

jon kuin jaksoi; He

llen seisahtuessa,

aa, eiv?tk? puhuneet mit??n; ojensi viime

ohitse seisattui h?n, ja

lla p?in ja ajatu

ttiin viett?? Jens Mortensenin luona. H?n oli t?ydess? juhlapuvussa, p?? siloiseksi laitettu, suuret kultarenkaat korvissa, mustassa h?nnyst

tuli

dreas! Mik? k?s

se'ssa. Nyt se on v?h?n paisunut, mutta min? olen ha

varovainen. Oletko n?

li v?h?n

niin siell? saa tutustua noiden i

t?isi yht? kaikki n?ytt?? se h?nell

u jos t?m? kest?isi hieman

dota v?h?n! eik? kukaan teist? ole ku

Viimein oli joku, joka uskalsi sanoa ett? h?nen luullaksensa semmoisia "tovereita" oli n?hty ede

n olivat siell? kuljeskelleet, jotta tuuli muka puhaltaisi heid?t selv?p?isiksi j?lleen. "Ne ihmiset ovat sit? paitsi paljoa pahemmat karkureita, varsinkin jos viinan haju

en viittasi ja ??nett

h?n Andreakselle. Sill? tavoin voit olla hu

a tuomaan ja pisti sen,

in taskuun ja saatto

lkein kuihtuivat auringon helteess?, joen pinta oli rasvatyyni. Varjot olivat tumman punertavia, valo tuolla ava

asta sinne, miss? k

sinulle pelata koko y?, kysyi E

n kun minun ei tarvitse juoda lasia tois

tulee sinulle helpommaksi, jos nimitt?in

mutta tuo kapine tuossa taskussa on niin painava. Ja paitsi sit? luulen ett? tuskin uskaltaisin sit? k?ytt?? jos koht

lverin ja pisti

inkuin tahdot. Min? aj

telet parastani. Jumala

. Hyv

?ten; v?hitellen h?visi h?n tuohon harmaasen vaihtelevaan valoon. Kerran seisahtui

n kautta muka her?tt?isi "kalastajien ja pelastajien" huomiota. Ellen ei voi

! Tuli vihdoinkin muutamia salaman v?l?hdyksi? et??lt?, samalla tuulikin rupesi k?ym??n ja vanhat puut humisivat. Nelj?nneksen tunnin kuluessa kuului jyrin? k?yv?n kaukana, sitten se lakkasi, ik??nkuin olisi v?synyt t?ll? kertaa ja tahtonut jatkaa vasta kun soittokunta oli lis??ntynyt. Tuuli oli my?skin tyyntynyt j?lleen, mutta ukkonen ja tuulen puuskat, vaik

Henrikin piti tulla. Kumma ett'ei h?n viel? ollut tullut! Vaan h?nell? oli niin kiire t?h?n ai

toisiansa ja mit? puhuivat toisilleen, mit? nuorukainen sanoi tyt?lle, mit? tytt? vastasi. Ei se ollenkaan liikuttanut Elleni?. Tiesih?n h?n nyt paljo paremmin, kuin kirjan tekij? mit? sellaisessa til

unuissa is?ns? vieress? ja avara kangas n?kyi liikkuvan yl?salas. Is? kutsui h?nt? nimell? ja antoi h?nelle ohjakset. H?n tarttui niihin ja heilutti piiskaa. Pappi ja tohtori juoksivat pois tielt?. H?n katsoi niiden kasvoihin ja ne olikin Henrik ja Andreas. Henrik huusi: pi

Ellen! Hyv? J

i ja hieroi

on? Kuk

nut hirve? onnettomuus. H?n makaa tuo

heng?hteli niinkuin olisi ollut puettu ahtaimpiin r

en k?sityksen ett? h?n oli hengen vaarassa, kenties kuollut

en melkein juhlallisesti ja seu

rit, jotka olivat porttia paikanneet, olivat j?tt?ne

pari oli v?h?n humalassa, seisoi siin? vieress? talonv?en kanssa. Er?s

h?nen semmoisena, kuin h?n oli j?tt?nyt h?net levottomassa unessaan. Andreas v??ntel

i voimansa ja astu

kas Andreas,

raantuneita vaatteita, p??st?ksens? selville siit?, miten h?n oli joutunut

ittaneet Elleniin ihastuksesta loistaen, kuinka hyvin Ellen muistikaan sit? silm?yst?,

nelle vett?

litteli kuin pieni lapsi ja t?m? valitus muuttui v?hitellen el?imen ulvonnaksi. H?n sy?ksi sormensa hietaan, v??nteli itse?ns

pois kasvon

ua, kuiskasi joku

, piru viek??n, t?h?n syyp?

en. T?? ei ole naaraskoir

omuudesta ilmaisee itse?ns? u

ist? tahtoi vet?? toveria mukanansa; t?m? teki vastarintaa, vaan talon v?ki heitti ne pian ulos portista. Sitten saat

isesti, kuin suinkin on mahdollista kamariinsa. Ja sin? Han

dreaksen t?nne. Vaimonsa tuli kuolonkipe?ksi kun Andreas sairastui salissa, ja Jens Mortensen arveli ett? vaimosta kui

sti ja vakaasti. T?ss? ei mik??n t

tten oli tohtori vakuuttanut

?. Sairas, joka huomasi ett'ei h?nelle tuotukaan tuota kammottua juomaa, n?

rtui h?nen

reas? sano mit? me voimm

likelleni. Min? pelk??n itse?ni, vaan pelk??n muitten puolesta vie

n?. Andreas kannettiin

ialla. Alussa h?n ei voinut ajatellakaan, oli niinkuin h?nen p??ns? olisi ollut ihan tyhj?. Vaan v?hitellen tulivat kaikki yksityis-seikat h?nen mieleens?: h?nen valitus??ne

vaan sit? selvemmin esiin, ja h?n kertoi itsekseen tohtorin san

Kaikki miehet ovat laittaneet y?sijoja itselleen riihess?. Ei kukaan uskalla maata siin? talon-osassa, miss? Andreaksen huone on, ja Pikku-S?ren, joka var

lta eik? muilta. ?lk??n kukaan uskaltako...

ja menn?. Min? en tahdo mit??n pelkuria talossa, eik? sellaisia, jotka yllytt?v?t toisten pelkurimaisuutta. Jokainen

ma kuva ja korvissa soi: jos olisinkin

, kauniisen y?h?n. T?m? oli melkein katkeraa ivaa. H?n kallisti p??t

enrikin ??ni ikk

lkeaa. Tuletko ulos tarhaan va

?nen ??nens? soi niin huolettomall

den, j?? sinn

unan luo, revo

syi Henrik my?

in, h?nen ohitse, ja oli taas n?kevi

?nsipuolista rakennusta my?ten. Sin? tied?t miss? h?nen ikkunansa on, likell? tallia. Arvattavasti ovi

. H?n arveli tarpeelliseksi ett? h?nen rakastajansa n?

, mit? h?n h?m?r?ss? taisi n?hd?, n?ki h?n tarpeeksi, ja Henrikin henk?y

maan. Henrik, ota t?m?, mene h?nen luokseen, anna se h?nelle ikkunasta sis??n ja sano ett? Elle

volverin ulo

ului kolkosti

sinulla on syd?n rinnassa, ajatellessasi ihmist?, joka on enemm?n kuin onnetoin. Si

m?lt?. Henrik oli kiivennyt yl?s muurille ja h?n

kaulaansa, painoi h?nt? rintaansa vaste

i Henrik. Enemm?

ne s

. Ruoho ja kanervat suhisivat h?nen nop

, vaan n?m? minuutit olivat sata ja kaksikymment? sekunt

enrik seisoi taas

si ??ni yl?s. Ellen ei

kin ?

it? ett'ei kukaan

si h?n sortun

nne yl?s

misensa viel? enemm?n syd?melliset. Henrik tunsi polttavan kuumain huulten koskevan omiansa. H?nen omat huulensa oli

t s?ps?

kasi Henri

Andreas

unatkoon nei

t?n? y?n? et ol