Kaksi laukausta

en istui p?yd?n ??ress? kartanon laskukirjat edess?ns?; h?n lu

t? ja kuitenkin l?ytyy asioita, joita emme mielell??n n?'e, kovasyd?miset vaikka olemmekin, varsinkin kun t

auttaa? kysyi Ellen kat

ut aivan ep?tietoista. Se myrkky tekee pilkkaa meid?n taidostamme. Oi, l?ytyy niin monenkaltaisia myrkkyj?, jotka surmanty?t? tekev?t kurjassa ihmissuvussa, vaan t?m?n vaikutus n?ytt?? olevan pahin.

it? se on? kysyi E

sest?si. - Tiina kertoi kuinka sin? k?ytit itse?si t?n? y?n?. Semmoinen mielen-maltti ja vakavuus sinun ij?ll?si... Mit? aion sanoakaan - sinulla on varmaankin lasillinen viini? tuossa kaapissasi? Min? olen ollut tuon risti?is-vaimon luona koko y?n.

en ett? hyv? tohtori huomattavasti oli vanh

ini? ja maisku

ksi. Vaan sin? kyll? tarvitsisit lasillisen kaiken s?ik?hdyksen per?st?. Arvattavasti et ole saanut unta, n?yt?t kalpealle ja v?syneelle... Sin? et tahdo

jan ja k?ytti ahk

kyll?, ei ollut t??ll?. Mutta t?n? iltana min? o

se n?hd?. Se ei ole sinua varten. Kumma ett? sin? juuri satuit lainaamaan h?nelle tuon aseen. Sin? oletkin tavaton tytt?lapsi, joka aina kannat aseita! Vaan se on sinun kaltaistasi. Ja l??k?rin? sek? t??ll? kahden kesken en voi muuta sanoa

, nauttien ahnaasti raitista ilmaa kankaalta

ointa. T??ll? oli silta ja joki kurisevineen sammakkoineen, t??ll? oli kanerva-tie kankaan yli, se tie, jota my?ten Andreas oli astunut, kaikki aivan muuttumatointa, valaistus ja ilma toisenlaiset, vaan muuten oli jok'ainoa lehti samassa paikassa, ja siihen tiehen, jota h?n eilen ol

H?nen tuli tervehti? neiti? ja pyyt?? h?nt? tulemaan sis??n; siell? oli

?ytti sit? auringon-varj

et erill?ns? olevaan kamariinsa. Viel? puhui h?n siit? kummallisesta sattumuksesta ett? Ellen, "juuri t?ss? paikassa, miss? nyt seisomme, hyv?t herrat", oli pist?nyt aseen h?nen taskuunsa, jotta voisi olla huoleti noitten "karanneitten vankien" suhteen! Tyhm? juttu noista karkureista; vaan ihmiset maalla ovat nii

istuksensa vaadittiin. Herrat meniv?t sitten miesten asuinriviin. Ellen aikoi seura

artanon v?ki seisoi ymp?rill? pieniss? hiljaisissa joukoissa ja kuiskasi tai puhui matalalla ??nell?

nell? tohtorin kanssa ja n?ytti esiintuovan neroansa, l??k?rin katsannosta p??tt?en. H?n pyysi ett? l??k?ri juhlallisesti esittelisi h?nt? kartanon "nuorelle kauniille haltijattarelle", sanoi Ellenille joukon kohteliaisuuksia ja lopetti sil

? voimakkaalla tahdollansa ja heitti alakuloisuuden sikseen. Loppupuoli p?iv?st? p??ttyi siten ett? h?n taas pani v?kens? j?rjestettyyn ty?h?n. Se olikin

?iv?n kuumuutta seurasi vilponen ilta. Se n?ytti tulevan noista suurista pilvist?, jotka olivat auringonlaskun synnytt?m?t ja viim

oli jo satanut, pimeni pimenemist??n ja

. Se kelpasi kyll? esteeksi Henrikille l?htem?st? mat

estakaisin kamarin lattialla

nnetuksi ankarassa ukkosen-ilmassa, siin? on

? ett? oli tehnyt oikein ja hyv?? kanssaihmiselleen. Leimaukset lensiv?t ulkopuolella ristin rastin ja kaikki esineet ilmestyiv?t niiden sinisess?, kalman kalpeassa valossa. Kerran oli h?n n?kevin?ns? Andreaksen v??nnetyt kasvot ja suuren veripilkun h?nen otsassansa. Ei, ei, huusi h?n ja juoksi ikkunalle, jossa p

set ja jyrin? olivat h?nen syytt?j?ns?. Vaan urhoollinen neito oli v

ytti todellakin silt? kuin eilisp

ek? miehet ett? naiset seisovat siin? yhdess? joukos

tisell??n ja meni Tiin

? kynttil?t

an sit? koetettu. Ellen n?ki v?kens? pieniss? joukoissa penkill? ja laattialla. Muutamat pii'oista

. Ettek? koskaan ennen ole n?

. Pikku-S?ren katsel

itsevat talossa, neiti! T??ll? on vietetty syntist? el?m?? sy?mise

? ollessa, rupesi naureskelemaan er??ss? nurkassa

leva, jolloin hedelm? on kypsynyt, ja silloin ?itien pit?? valittaman lapsistansa. Vaan t?m? huone on lankeeva, sill? sen herra oli jumalatoin herra, j

?nen suulleen. Muuta

toiset! Teid?n pit?isi h?vet?. Onko koskaan ennen kuultu ett? ihmiset maalla istuvat tuvassa ukkosen ilmalla? Luuletteko ett? is?ni osti tuon uuden ruiskun sit? vasten, ett? se palaisi tuolla riihess?? Ainoa mi

os. Tiina rupesi rukoilemaan Pikku-S?ren'in p

nsa. Kuukauden palkka pit?? h?nen saada edelt?k?sin, sent?hden e

t ja h?nen t?ytyi sanoa itselleen ett? kaikki odottaminen oli turha, meni h?n makuuhuoneesen, rep?isi vaatteet p??lt?ns? ja hypp?si vuoteelle. Ei h?n tuntenut pelkoa eik? omantunn

en. P?iv? ei ollut paljon valoisampi. Ellen istui

soi h?nen

ansa, vaan jatkoi ty?t?ns?. Vi

? Pelk?sit varmaan tu

ei va

p?? kallella, tavallista kalpeampi j

k! sano

s?ps

ot, kysyi h?n ma

Ellenis

on kummallinen kysymys. Miksi

?ns? ja liikkui nii

han, nousi ja tarttui

etko H

stan pois! k

astuen askeleen taaksep?in ja silmill??

ell? tavalla, n?ht?v?sti huomaamatta Ellenin mielen tilaa. Minun

as ja rupesi u

uinka palot ja herneet put

v?mpi Ellen. Minulle o

den Skot

ea ma

mit? sinulla on

kiitokset voin sulle my?skin antaa, ja herneit? m

se kaatui ja laski k?det sy

?sti

yv?

kun Ellen yh? oli liikkumatta, k??ntyi h?n pois,

l? oli h?nelle sanomista. Ja h?n oli mies. Oi kuinka Ellen oli taistellut t?m?n y?n l?pi. Ja nyt Henrik aikoi l?hte? noin

li aina kiitt?nyt h?nen vakavuuttansa ja iloinnut siit?, ett? se tulevaisuudessa olisi h?nen apunansa. Ja nyt? T?m? ainoa tapaus, t?m? laukaus, t?m? apu h?d?ss?: ja h?n,

komuotokin, josta h?n muutoin oli niin ylpe?, iletti h?nt? n

aan arveli ett? h?n kuitenkin oli pulska mies. Mutta heikko h?n oli. Niin kyll?. Vaan eih?n kaikki ihmiset voineet olla yht? voimakkaita. Jos

rau

etehens?. Eih?n Henrik ollut kasvanut, niinkuin kasvi vapaassa, raittiissa ilmassa, joka sai kehit? voimiensa mukaan. H?nen lapsuutensa, h?nen nuoruutensa, ja h?nen... Ei. Ellen oli heist? onn

nsa, h?n kaatui pari kertaa, kun jalka takeltui olkiin, k?det tulivat verisiksi ep?tasaisesta maasta, mutta

Henrik, ku

n aukasi h?nelle sylin

vastaan. Monta

? pois? kysyi Ellen, k

k hiljaa ja silitteli k

eli h?nen poskiansa, huuliansa, kaul