Kaksi laukausta

arvattavasti oli tukevat syyt siihen. Ilman tukevia syit? h?n ei luullut mit??n tapahtuvan, ja kun v?list? silloin t?ll?in joku asia n?ytti j?rjett?m?lt?, tuli se vaan siit? ett'

jat, jotka olivat j?lell?, ja hankkia jollakin lailla itselleen uusia hukkuneiden sijaan, sit? ei h?n ajatellutkaan. Arvattavasti h?n ei ollut viel? saanut k?siins

korvissansa ja uneksimatta y?kaudet kaikenlaista kummaa. Kun h?n niin tunsi kuinka iloinen ja raitis h?n taa

dellakaan te

uinkaan ollut hupaista kohdata papin tytt?ri? silloin t?ll?in, jotka rypistiv?t nen??ns? "villille", niinkuin Elleni? pappilassa nimitettiin, kun ei ollut ket??n ihmist?, jolle olisi voinut uskoa ett? h?n su

artanossa, is??ns? siihen luettuna, sai h?n aikaan ett? Andreas tuli h?nen henkivartijakseen. T?m?n henkivartijansa kanssa kulki h?n sitten ymp?ri seutua, ajoi h?nen kanssa pieniss?

ppilassa kielet olivat ahkerassa liikkeess?, varsinkin kun huomattiin ett? Ellen p?iv? p?iv?lt? enemm?n ansaitsi kaunottaren nime?; kaikenlaisia ulkonaisia temppuja halveksien oli h?n majesteetillinen, vaikk'ei ollut p??kaupungin mallin mukaan leikattu, viel? v?hemmin pikkukaupungin

parka tarpeeksi tunti eroituksen heid?n v?lill?ns?, ei ainoastaan s??ty-eroitusta, vaan my?skin eroituksen heid?n kasvatuksessaan, ja, kiintynyt kun oli Elleniin, niin kiintynyt ett? mielell??n olisi mennyt tuleen h?nen edest?ns?, oli kuitenkin aikoja, jolloin h?n mieluummin olisi k?ynyt h?nen takanansa tai olisi j?tt?nyt sijansa pieniss? vaunuissa toiselle. Aivan hullua oli kun Ellen'in ter?v? silm? huomasi t?m?n ep?kohdan ja koetti sivist?? Andreasta. H?nen hidas luontonsa e

ut niin v?kev? ruumiiltaan kuin muut pojat talossa; k?yty?ns? ripill? kuului h?n miesten pariin ja h?nell? oli silloin kyll? vaikutus-alaa, jossa voimia kysyttiin; ei h?nelle vahingoksi ollut ett? h?n oli odottanut hiukan.

lla kuin ennen. H?n eli jo huomaamatta saanut lyijy-renkaat korviinsa ja pappi kiitti h?nt? aina toisten l?sn?ollessa. Andreas oli mielest?ns? tullut ik??nkuin enemm?n samalle kannalle herrasv?en ja tuon neidon kanssa, jo

a silm?-kulmiansa, v

ei h?n mennyt tapansa

a taputtamaan, vaan ast

a paiskasi kiinni saa

ui sohvassa ja o

la lailla! sanoi h?n ?re?sti

?nt? suuttuneena. Puri sitten huultansa ja as

soi Andrea

? kysyi Ellen kohdatess

en?, k??ntyi ja juoksi raskaast

outo tunne sanoi h?nelle, ett'e

eni t

n Ruskoa ja kyyneleet juoksivat

a ja kysyi h?nelt? kovall

arsin hyvin! vastas

i Ellen. En k?rs

heti silmist?ns

luoksensa ja tart

ns? Ellen'iin niin surumi

sivartensa h?

oven suusta: vai t??ll?

aikka se soi niin viera

it? ja tuijoitti h?n

aikki kolme ja ka

aitaa my?ten meni niityille. Ei h?n ymm?rt?nyt itse?ns?, h?ness? kuohui ja kiehui; h?n oli

ta. H?nest? tuntui niinkuin syd?n olisi rikki r?j?ht?m?isill??n, ja h?n juoksi er?st? vakoa my?ten kunnes oli kanervakankaalla. Siin? heitt?ysi h?n maahan, itki nyyhkytti ja repi kanervia ymp?rilt?ns? siksi ett? oli ai

pihalla ja k

tit minua tallissa!

olla niin tuhlaavainen

k lyh

oi ja l?he

yt pahasti Andreasta kohtaan enk? voinut

anna t?nne

ni, k??nsi h?nen p??t??n puoleh

puoleksi totisesti ja puoleksi

an imett?j?n

li pitennetty, kuitenkin n?ytti niin naurettavalle ja halvalle t?m?n uuden rinnalla, jolla oli leve?t hihat ja pitk? lieve. H?n astui peilin eteen. Shali ei h?nt? miellytt?nyt, h?n n?ytti niin vilustuneelle siin?. H?n hajoitti pitk?? tukkaansa sel?lle. N?in oli h?n paljon paremman n?k?inen; niin, h?n oli tyytyv?inen itseens? t?llaisena! H?n katseli peiliin, katseli kaunista nuorta n

? h?n nyt oli t?ysikasvuinen ja ett? paljon, jota ennen oli sopinut tehd? lyhyeiss? hameissa, ei nyt

n. Ratsastus-hame! hm! siksi se oli melkein lyhyt, mutta ... kuinka olisi nyt, ennenkuin v?ki nousi, l?ht

n ja vei sen taka-ovesta ulos niitty-tielle. Rusko tunsi Ellenin ja nuoli h?nen k?tt?ns?. H?n lupasi sille suuren ruis

simm?ss? sopukassa. Raitis kev?t-aamu, rehoittava vilja, leivoset, jotka nyt lensiv?t ilmaan, kanervat, jotka eiv?t koskaan riisuneet pois pukuansa, olkoon ilma mink?lainen tahansa -

talossa, jos tiet?isiv?t

joka otti kaikki niin totisesti. Niin, kuinka asian laita Henrikin suhteen olikaan? Mi

solmu. Siin?p? se, joka oikeastaan oli niin vieh?tt?v?? Henrikiss?. H?n oli suuri ja v?kev? ja kaunis katsella, tiesi niin paljon enemm?n kuin Ellen, eik? kuitenkaan voinut h?nt? vastustaa. Ja kuka oikeastaan osasi h?nt

p Ru

eens?-luottava h?n oli ja kumartua h?nen edess??n. H?n ei en?? ollut tyytyv?inen ratsastamiseen, h?nen t?ytyi alas maahan, istumaan kanervikkoon ja ruohikkoon, miss? h?n tiesi her??v?n kev??n hengitt?v?n, itikkojen lent?v?n ja liikkuvan. H?nen t?ytyi, k?det po

kia n?ki kun oli niin

ssa. Tuon lasiholven l?pi oli h?n n?kevin?ns? suuren, suuren salin, jossa Herra Jumala istui sohvassa, paljo kauniimmassa sohvassa kuin se, joka oli kotona kartanossa. Suuri joukko enkeleit?

sama, kuin Henrikin Jumala

olla suuttunut h?neen sent?hden ett? h?n ripillep??st?-aamuna oli ratsastanu

ilosta ja l?mpim?st? h?nen ymp?rill?ns?. Linnut ja ilman itikat aloittivat nyt noita suuria soittajaisia, joiden oli kest?minen syksyyn asti.

i er?s mies p??ns? ulos siit? ja oikein ?llistyi n?hdess?ns? silkkiin puetun neiti Ellen'i

issa vaatteissa ja n?ytt

elet, lapsi, kun p?tkit

eid?n menn

t? en tiet?nyt! va

mustissa oli tu

! sanoi h?

?ken?ivin silmin. Min? olen t?ysi

isin huoneen lattialla ja hieroi k?si?ns?. Henrik s

rten! sanoi kartanonhaltija. Onhan ihmisen n

i sanonu

Sieluni autuuden kautta! En ole koskaan

ja jatkoi vaivaloista k?ynt

n koskaan ollut kuullut kartanon

ormuksia, joita oli l?yt?nyt kokonaisen varaston p?yd?ll? kotiin tultuansa. Ehk? oli h?nen huomionsa viel? liian kiintynyt n?ihin tavattomiin koristuksiin, mutta h?nen tummat silm?ns? loistivat sen kautta kahta

saansa. K?sivarsi h?nen vy?ll?ns? vei h?n Ellen'in ikkunalle, jossa Hen

tellen is?n j?lkeen

tarkoitti

veri-punaiseksi

ap?iv?ll?? kysyi El

min? menen pappilaan. He p

t? silmill?ns? ki

inuun lakkaamatta, paitsi silloin, kuin tarkastelivat minua ja kuiskasivat kesken?ns?. Tied?n my?s varsin hyvin ett? tuo yst?v?llisyys kirkkomaalla tuli minun osaksi ainoastaan sen

. Ellen rypisti silm?-kulma

ei maksa vaivaa. An

ohta s?ik?htyneen? takaisin, rupesi hyr?ilem??n laulua ja meni ulos huoneesta. Ovessa seisahtu

teen, ik??nkuin sill? tavalla olisi tahtonut s?i