Bartek Sankari
uninkaallinen Preussin posti
tt? alaupseerit minua suuresti, ja harvoin he haukkuvat minua. Niin marssimme eteenp?in ja niin oli toinen tappelu, mutta min? olen unohtanut kaupungin nimen, ja siell? annoin min? my?skin ranskalaisille selk??n ja valloitin nelj?nnen lipun ja hyvin hienon everstin nostin min? satulasta ja otin vangiksi. Mutta kun meid?n rykmenttimme nyt l?hetet??n kotia, niin on alaupseeri sanonut minulle, ett? minun tulee kirjoittaa pyynt? ja j??d? sotajoukkoon, sill? harvoin tosin saa maata sodassa, mutta sit? vastoin on runsaasti ruokaa, ja viini? on saat
k Slo
inen niin kuin ennen ja h?nell? oli koko se sokea rohkeus, joka on ihmisell?, joka ei v?lit? vaarasta ollenkaan. T?m? rohkeus ei nyt en??, niin kuin alussa, syntynyt raivosta. Nyt sill? oli perustuksensa sotamiehen k?yt?nn?ss? ja itseluottamuksessa. Sit? paitsi kestiv?t h?nen j?ttil?isvoimansa helposti kaikki ponnistukset, marssit ja vaivat. H?nen toverinsa uupuivat h?nen s
jeess? kirjoitt
mm?rr?tk?s? H?n olikin lurjus, sill? h?n sanoi, ett? saksalaiset olivat ra
vin kuin voi ja vastasi h?
sinun ei tarvitse tehd? muuta kuin tapella, juoda ja tehd? v??rin muille. Sinun ei en?? tarvitse paastota, vaan polttaa kirkkoja. Jospa tulisitkin helvetiss? paistetuksi, kuin viel? lis?ksi ylv?stelet kaikesta tuosta, etk? s??st? vanhuksia etk? lapsia. Ajattele sent??n, mit? on kultakirjaimilla Puolan kansalle kirjoitettuna meid?n
Magd
n. H?n kunnosti itse??n melkein joka tappelussa, niin ett? h?n tuli viel?kin etev?mp?in miesten huomioon, kuin Steinmetzin. Kuin vihdoinkin suuresti harvenneet P
ahdostaan oli siirretty, oli h?nen toverinaan suurimmaksi osaksi saksalaisia. H?n oli tosin oppinut v?h?n saksaa kotona tehtaissa, mutta varsin v?h?n. Nyt alkoi h?n sit? ?kki? oppia. Kuitenkin kutsuttiin h?nt? rykmentiss? puolalaiseksi h?r?ksi, ja ainoastaan h?nen kunniamerkkins? ja suuret nyrkkins? suojelivat h?nt? pahemmasta pilasta. Muutamien tappelujen j?lkeen h?n kuitenkin saavutti uusien toveriensa kunnioitu
uaan l?ksiv?t pakoon, sill? osastoon kuului vanhoja sotilaita, yhden ja toisen rykmentin sek? muukalaislegionan j?tteit?. Vaikka he olivat piiritetyt, puolustivat he itse??n yksip?isesti ja tekiv?t vihdoin pistinhy?kk?yksen murtaakseen itselleen tien preussil?isten sotamiesten rivien l?pi, jotka ymp?r?iv?t heid?t. He hy?kk?siv?t niin kiivaasti, ett? osa p??si l?pi eiv?tk? muu
eet pit?v?n v?li? mist??n. Toinen n?ytti olevan v?h?n kolmannella kymmenell?, parta oli tuskin p??ssyt
,-sanoi nuorempi hetken kuluttua,-ku
v??ri kolisi h?nen k?siss??n;-
?.-Jumala tiet?k??n, ett? kaikki on minulle aivan yhdentekev??. Min
ykytti kiivaammi
oi tehd?. Kuin sin? pelk??t, niin koeta ajatella jotakin muuta, tahi pane maata
aa ?itini t?hden,-vas
kseen itse??n, h?n alkoi vihelt??. Yht'?kki?
.. enh?n edes ole sanon
l?htenyt sa
kyll? joutuisivat tappiolle, ja siit? ol
n?kin aj
jotakin ihan hiljaa, mutta h?nen s
ri vaate. Sis?ll? tuvan nurkissa vinkui tuuli ja ulvoi uunissa kuin koira. Nurkassa, tuulen suojassa ol
salaisille selk??n Posenissa olevien kotolaisten eduksi, ja h?n taas kuritti ranskalaisia aivan samassa tarkoituksessa! Mit? se merkitsi? Mit? h?n, mies parka, ajattelisi kaikesta tuosta? Puhuttelisiko h?n heit? sanoakseen heille, ett? h?n oli heid?n kansalaisiaan, ja ett? h?n
vat omaa kansaasi!" Ja samalla kaipaa h?nen syd?mmens? kotia, Magdaa ja Pognembini? voimakkaammin kuin koskaan ennen. Nyt h?n on saanut tarpeeksensa Ranskasta, sodasta ja tappeluista. Aina selvemmin kuuluu ??
vapauta ka
oko h?nen preussil?inen kurinsa pelj?styi t?t? ajatellessa. Is?n ja Pojan ni
vemmaksi ja tuulen puusk
vanhempi vang
uli kuin kotona m
nell?. Mutta kohta sen j?lkeen uudistaa h?n koneellises
tuulen suhinaan ja v
nyt olisi niin tehnyt, ja kuin jos h?n pelk?isi joutuvansa kiinni. Ei mik??n uhkaa h?nt?, ja kuitenkin h?n pelk??. Jalat vapisevat h?nen allaan, kiv??ri on k?rsim?tt?m?n raskas, ja jotakin l?mmint
ta. Tuulen puuskat ulkona k?yv?t yh? voimakkaammiksi ja t
vin??n jotakin mets?n syv?ss?, kosteassa pimennossa, joka h
lep??v?t nurkassa, lamppu leimuaa, tuuli ulvoo, kaikki on niin kuin tulee olla. Valo lankeaa nyt suorastaan nuoren vangin kasvoille
kaan h?nt? niin vaivannut kuin nyt. On aivan selv??, ett? jokin painal
yy vaivoin toiselle
y?t?,
li soi kuin urut kotona Pognembinin kirkossa. Vangit makaavat
aa
? ta
? et
E
niit? tahdot, mutta n
ukoile
, pyhitetty olkoon sinun nimes,
n, mutta kuitenkin saattoi kuull
oon... sinun.
kaa huutaa Bartekin
a h?nen t?ytyy huutaa: "Herra, t?ss? min? olen!" Niin
a etehisest?, patrulli tulee al
li Bartek p?iss??n p
na p?iv?
*
ankarini saavutti j?lleen henkisen tasapainonsa. T?st? y?st? j?i h?nelle vaan v?h?inen