Bartek Sankari
syyden loppua. Tuskin saattaa n?hd? Pognembini?k??n. Ainoastaan lehmukset viittaavat ja kirkontorni leimuaa kuin kulta, sill? aurinko loistaa siihen. Mutta pian supistuvat lehmukset yht
t ole kiintyneet noihin kasvoihin,-kaikki silm?t kaikilta vaunun puolilta katselevat niit?. Pognembiniss? tahi Krzyvdassa on jokainen Bartek tahi Wojtek oma herransa, jokainen saattaa ajatella omaa itse??n, mutta nyt on korpraalin asiana ajatella ja toimia. Kuin h?n k?skee heit? katsomaan oikealle, katsovat he oikealle, ja kuin h?n k?skee heit? katsomaan vasemmalle, katsovat he vasemmalle. Jokainen luopi tutkivat katseen h?neen: Miten meid?n nyt k?ypi? Mutta h?n its
otaoi
uolestaan, ja ilman h?nt? ei tapahdu v?hint?k??n liikett?.-Korpraalia alkoi h?nen kiv??rins? rasittaa, ja h?n ty?nsi sen Bartekin pidelt?v?ksi. Bart
taakseen intoansa p??llikk?kunnalle, mutta heti kuin juna l?htee liikkeelle, k?yv?t kaikki ??nett?miksi ja h?n my?skin H?nellekin on maailmalla eri puolensa, toinen valoisa ja selv?, h?nen kotinsa, puoliso
ervina, l?ntt? kohden. Juna ei en?? ottanut vaunuja eik? v?ke? asemilta, se lensi nyt suorastaan punaiseen valoon kuin verimereen. Avonaisesta vaunusta, jossa Bartek istui Pognembinin miehist?n kanssa, saattoi n?hd? kyli?, torppeja, pikku kaupunkia, kirkontorneja, haikaroita, jotka kaulat k?yr?ss? seisoivat toisella jalalla
-kuuletk
a ja tutkivat, tuijot
vied??n lahdattavaksi? kuiskasi Wojtek.-Kyl
-?nkytti
k?? kysy
i min? pe
vammaksi, Wojtek ojensi k?te
ukka? Se on verta. T??ll? on Puola, meid?n maamme, ymm?rr?t
eko pia
tt? sinne on kauhean pitk? matka. Mutta voit olla v
t alkoivat ankarasti ty?skenne
oj
it
eastaan ne ovat,
? ranskalaiset-niin, ranskalaisia ne nyt vaan olivat, ja vanhemmilta ihmisilt? ol
disti kys
ansaa n
sen tie
en "moskovalaiset", ja toisella puolen "saksalaiset". Tahtoess
n nyt sinulle selitt?isin? Ne ovat kai oikeastaan my?sk
isia r
Vasta nyt preussil?inen nostomies tunsi oikein is?nmaallisen vastenmielisyyden heit? kohtaan.
ksalaiset taisteleva
uuden Sookrateen tav
oirasi koskaan tappel
mi??n ja katsahti he
ll?h?n se
aan? Kertoihan er?s vanhus kyl?st?mme, ett? kuin h?n oli sodassa, oli Steinmetz huutanut: "Eteenp?in pojat, e
ala meit?
irti p??se, siit? voit olla varma. Jokainen heist? vastaa kahta, kolmea meist?, ja parrat heill? on kuin juut
en sitten sodimm
yhm?, kuin se n?ytti Wojtekista, joka silminn?ht?v?sti
sa seisoi. Kaikkein nurjimpia he ovat meille talonpojille. Kerrotaan ett? he aivan hurjasti haluavat anastaa maan itselleen, sill? he tahtovat k
vastasi Bartek jonku
Wojtek
van meid?n vaimojamme, kui
is my?sk??n
s??st? vanhoj
, kuin jos h?n olisi tahtonut sanoa: kunhan
alta ja tunsi jotakin turvaa ajatellessaan ett? niin monta miest? ja tykki? meni puolustamaan ranskalaisen kevytmielisyyden uhkaamaa Magdaa. V?ltt?m?tt?m?sti meniv?t h?nen sormensa nyrkkiin ja h?nen pelkoonsa liittyi viha. H?n ym
Heti tulivat unenn??t. Ensiksi n?ki h?n koiransa tappelemassa Wojtekin koiran kanssa. H?n tarttuu keppiins? erottaakseen heid?t, mutta yht'?kki? h?n n?kee jotakin muuta. Magdan vieress?, joka hymyilee niin ett? h?nen valkoset hampaansa n?kyv?t, istuu ranskalainen, musta kuin kek?le. Toiset ranskalaiset pilkkailevat Bartekia ja osottavat h?nt? sormellaan. Veturin ritin??
?, kaikki kysyv?t mit? on tapahtunut. Hiton Bartekhan on unissaan repinyt alaupseeria parrasta. Nyt seisoo h
den Lümmel in die Fresse, dass ihm die Z?hne
otan ja isken lurjusta vasten suuta,
puoleksi pel?ten korpraalia, joka vihassaan sopertaa: "Ein polnischer Ochse! Ochse aus Podolien!"[1] V?hitellen kaikki hiljenee, Bart
en h?rk?! H?rk
Magda
n olonsa hyvin