Bartek Sankari
tt?in h?n ja h?nen rykmenttins? k?skyn j??d? kiv??ri jalalla seisomaan paikalle, joka oli t?ynn? viinipensaita. Kaukana jyrisiv?t tykit ja ratsuv?ki lensi ohi sellaisella jymin?ll?, ett? maa vapisi
oin olisi kulkenut erityisten paikka
rtaa. Bartekin rykmentin edustalta kuuluu kauhea vingunta. Sotamiehet tirkist?v?t eteens?. Jotakin tulee tuolta lent?en, kuin valkosenpunanen ruusu, kuin pilvi, mutta pilvess? on jotakin muuta, joka vinkuu, korisee, puree hampaita, parkuu ja ulvoo. Miehist? huutaa: "Kraanaatti! Kranaatti!" Niin rient?? t?m? sodan lintu kuin myrskyn vihuri, l?hestyy, lankeaa maahan ja r?j?ht??! Kauhea r?tin? melkein halkaisee korvakalvot, pauke kuuluu kuin jos maa halkeaisi! H?mmennyst? syntyy niiss? riveiss?, jotka ovat l?hinn? patterioita, sielt? kuuluu huutoja ja komentosana: "Rivit kiinni!" Bartek seisoo ensi riviss? kiv??ri jalalla, nen? taivasta kohden ja parta kaulahuivin alle ty?nnettyn?. On kielletty liikkumasta, on kielletty ampumasta. T?ytyy vaan seisoa ja odottaa. Ja sitten tulee tuolla toinen kranaatti, kolmas, nelj?s... Myrsky puhaltaa pois savun m?elt?.
tuhansittain, miljoonittain. On ihmeellist?, ett? en?? ket??n on jaloillaan seisomassa. Yht'?kki? kuuluu surkea huuto aivan Bartekin takana: "Ah, Jesus!" sitten: "Rivit kiinni!" sitten taas "Ah. Jesus!" "Rivit k
k?? kysy
a sankarimme ja h?nen
?t. Bartek valehtelee. H?n ei pelk?? sill? tavoin kuin moni muu h?nen sijassaan olisi pel?nnyt. Kuri vallitsee h?nen mielikuvituksensa eik? kuvaile h?nen a
semmoinen raukka kuin sin? tuleekin ta
ess?. Ei kenenk??n mieleen en?? tule vied? pois kaatuneita ja haavoitettuja. Kuolevien korina sekoittuu kuulien vinkunaan ja tykkien jylin??n. Kolmiv?risten
rynn?nneet eteenp?in raivotarten tavoin. Paikallaan he eiv?t vaan voi seisoa. Er?s sotilas riist?? yht'?kki? p??st??n kyp?
maksi, vaikkapa tappelu alkoi k??nty? tappioksikin. Kokonainen rykmentti on melkein kaatunut, laukausta ampumatta. Sotamiesjoukkoja toisista hajoitetuista rykmenteist? rynt?? ohi hurjassa ep?j?rjestyksess?, ainoastaan Pognembinin, Yl?- ja Ala-Krzywdan ja Mizerovin miehist? j?? viel? paikoilleen, rautakovan preussil?isen kurin koossa pit?m?n?, mutta heid?nkin riveiss??n huomataan jo horjumista. Hetken kuluttua kurin kahleet katkeava
viety teura
p??se t??lt
ches Vieh![1]-
puolalais
taa kyll? olla hy
lasi! ?rjyy
? alkaa
jaha
liittyy
mme, neit
, mars!" Pistinten harja laskeutuu ?kki?, rivit levenev?t pitk?ksi linjaksi ja rynt??v?t m?elle pistimill? etsim??n vihollisia, joita silm? ei l?yd?. Noin kaksisataa viisikymment? askeletta on m?en juurelle ja sen matkan sotamiesten t?ytyy kulkea keskell? kuulasadetta. Eiv?tk? he kaadu viimeiseen mieheen? Eiv?tk? he per?ydy? Kaatua he kyll? voi
ut ole vie
He kaatuvat, mutta toiset kulkevat huutaen ja laulaen. He ovat saapuneet viinim?en reunalle ja katoavat pensastoihin. Laulua vaan kuuluu en??. V?liin v?lk?ht
? ne vai
sankari Steinmetz porsliinipiippua
le! Nyt ovat meid?n
noita ylpeit? kolmiv?risi?
ikittele!-sa
maa hymni?,-toinen Posenin rykme
stossa raivoaa
n", tarttui kiv??riin voimakkailla k?sill??n ja rynt?si eteenp?in muitten kanssa. Kuin h?n saapui m?elle, kaatui h?n kumoon ainakin kymmenen kertaa, loukkasi nen?ns?, tahraantui multaan ja vereen ja riensi raivoten eteenp?in samalla kuin h?n aivan heng?styneen? imi ilmaa avonaisella suullaan. H?n levitti silm?ns? ihan kuin saadakseen n?hd? jonkun ranskalaisen pensastossa, ja h?n n?kikin kolme kappalett
rynt?si kuin villipeto heit? kaikkia vastaan. He ampuivat liian l?helt?, salam
attunut
?hdess??n tuon hurjasti riehuvan taistelijan verivaahto suun ymp?rill?. Kuuliko Bartek v??rin vai huusivatko he
ne!-?rjyi Bartek ja yhdell? harppaukse
in savusta ja mullasta mustana, veren tahraamana, pikemmin villipedon kuin ihmisen n?k?isen?, rynt?si h?n eteenp?in ja tappoi kaikki mit? h?n tapasi, s?rki kiv??reit? ja murti p??kalloja. H?n niitti koneen hirve?sti v?li?pit?m?tt?m?ll? n
k, nosti lipun ja li
Mutta h?n saattoi n?hd? sen vaan silm?nr?p?yksen, sill? heti seuraavassa mur
in k?sin tankoon ja alkoi juosta toveriensa per??n. Joukko turkoseja, jotka ulvoivat varsin kauheasti, pakeni m?ell? olevien patteriain huipuille. Heid?n j?
,-huusi
?siss? helvetillinen ase. Joka isku teki aukon tihe?sti suljettuihin ranskalaisiin riveihin, jotka joutuivat kauhistuksen valtaan. Mihin Bartek vaan tuli
seurata h?nt?, ratsasti h?n jo toisella. Aivan s
rtek!-huusi
lloitettu. Pakeneva jalkav?ki oli toisen m?en rinte
an oli Bartek otta
assa, kolme lippua olkap?ill?, yhdess? maitten sotilaitten kanssa kulki m?ke? ales. Mit?, herrane
h?n ne ovat kaikki. Ei niiss? ole miehuutta ollenkaan. Sek? sinua e
ma heille,- vastasi Wojtek, joka oli n?hnyt Bartekin
rotevaa miest?, h?nen ihmeellisi? vaaleankeltaisia viiksi??n ja tuijottavia silmi??n.-"Ach Sie verfluchter Polake!"[1] sanoi majuri i
iiden puo
ella, osotti majuri h?nt? eversti
ttil?, tekee kunniaa kiv??rill?, samalla kuin vanha kenraali katselee h?nt? ja ny?kk?? suostumukseksi p
id?n Ylh?isyyten
Ylh?isyytens?, k??nt?? hevo
raali tahtoo ryhty? keskusteluun tavallisen sotilaan kanssa. H?nen Ylh?isyytens? tekee sen sit? help
kotosin?-kys
ist?,-vast
?. N
ek Sl
-selitt?
-vakuutta
?hden taistelet ra
Teid?n Ylh
oppa
... yht'?kki? muistuvat Wojtekin sanat h?nen mieleens?. H?
t saksalaisia, mutta vaan
? aivan kuin h?nt? haluttaisi nauraa. Mutta hetk
itte o
ttil?, tyytyv?isen?, syd?mmellisesti t
ittanut tappelun?-
eid?n Ylh?isyytenne! vas
uli tarttuu aivan luonnollisesti everstiin, majuriin, kapteeniin, aina alaupseereihin saakka. Kenraalin ratsastettua pois, antaa eversti puolestaan Bartekille kymmenen taal
tek ainoastaan ei ole
jalo naama oli yht? t?ynn? makkaroita kuin makkara he
et sent??n p?ssinp?
in?-mutis
oit kenraalille, ett? rans
?n itse olet
muistaa, ett? kenraali ja u
utta mit? se as
alkoi ?
sia, niin ei sit? sent??n tarvitse sanoa heille vas
sistahan sen san
?, mutta k
a jotakin muuta, ett? h?n tahtoi selitt?? Bartekille, ettei pid? puhu