Leo Tolstoin kertomuksia

Leo Tolstoin kertomuksia

graf Leo Tolstoy

5.0
Comment(s)
8
View
27
Chapters

Leo Tolstoin kertomuksia by graf Leo Tolstoy

Chapter 1 No.1

Asuipa kerran muuan suutari vaimoineen ja lapsineen hyyryl?isen? talonpojan talossa. Eip? h?nell? ollut omaa kotoa eik? kontua; suutarinty?ll??n vaan el?tti itsens? ja perheens?. Leip? on kallista, mutta ty? halpaa, niin ett? sen, mink? ty?ll??n sai, sen s?ikin suuhunsa. H?nell? vaimoineen oli yhteinen turkki ja sekin oli jo pahanp?iv?iseksi kulunut; jo toista vuotta oli h?n hommassa saada lampaan nahkoja uudeksi turkiksi.

Syksyksi saikin suutarimme v?h?n rahoja kokoon: kolmen ruplan seteli oli akalla arkun pohjalla ja viisi ruplaa ja kaksikymment? kopeekkaa oli lainattu kyl?n talonpojille.

Niinp? er??n? aamuna l?hteekin suutarimme kirkonkyl??n turkin hankintaan. Paitansa p??lle puki akkansa liinaisen, pumpulilla alustetun mekon ja sen ylle verkakauhtanan; kolmiruplaisen pisti taskuunsa, taittoi matkasauvan ja niin l?hti suuruksen j?lkeen. Menness??n arvelee: "miehilt? saan viisi ruplaa, siihen lis?ksi n?m? kolme, sill? saankin turkikset".

Tuli siit? suutari kirkonkyl??n ja poikkesi yhden talonpojan taloon, - eip? ollutkaan kotona, akka lupasi viikolla l?hett?? ?ij?n tuomaan rahoja, mutta nyt ei antanut rahaa; k?vi siit? toisen luo - mies vannoo, ettei ole rahaa; kaksikymment? kopeekkaa oli kaikkiaan rahaa, ne nyt vaan pisti kouraan saappaittensa korjuusta. Silloin suutari arveli ottaa turkikset velaksi. Mutta turkkuripa ei velkaa uskonutkaan.

- Tuo ensin rahat, sanoi h?n; sitten saat valita mieleisesi nahat; kyll? me tied?mme kuinka niit? mekkoja saa hakea.

Niinp? suutari ei saanutkaan asiatansa aikaan; saihan vaan kaksikymment? kopeekkaa saappaitten korjuusta ja samalla otti miehelt? vanhat huovikkaat nahalla p??llystett?v?ksi.

Suutari k?vi alakuloiseksi, joi nuo kaksikymment? kopeekkaa viinassa ja l?hti turkitoinna kotia. Aamulla oli h?nt? hieman palellutkin, mutta nyt, ryyp?tty??n, oli h?nen turkittakin l?mmin. Kulkee siit? tiet??n, toisella k?dell??n kopahuttelee sauvallaan j??tikk?j? ja toisella taas huovikkaillaan hosuu, puhellen itsekseen.

- Onpa minun, sanoo h?n, turkittakin l?mmin. Tuo viinatilkka suolissa oikein luikertelee. Mit?p? min? turkilla teenk??n. N?in sit? menn??n ja huoletkin ovat haihtuneet. Semmoinen mies min? olen! Mit?s min?? El?np? min? turkittakin. En min? ik?n?ni tarvitse sit?. Se vaan on paha - akka sit? kaipaa. Ja onhan se katkeraakin - minun t?ytyy tuolle miehelle tehd? ty?t? ja h?n pit?? minua pilkkanaan. Malta, malta: jollet tuo rahoja, niin min? riist?n lakinkin p??st?s, totta maar riist?nkin. Mit? t?m? t?mm?inen on? Maksaa parikymment? kopekkaa kerrassaan! Mit?s sit? sill? rahalla saa! Ei muuta kuin - juo suuhusi. "Puute on kova", sanoo h?n. Sinulla on puute; eik?s sit? minulla sitten olekkaan puutetta. Sinulla on talo ja karjaa ja kaikkea muuta, mutta mit?s minulla; sinulla on oma leip?, mutta min? olen ostoleiv?ss?; kolme ruplaa viikossa saa leip??n, vaikka mist?. Kun tulen kotiin, on leip?kin lopussa. Taaskin pane puolitoista ruplaa liikkeelle. Niinp? annakkin minulle omani.

Siten saapui suutari tienristeyksess? olevan kuvakappelin luo. Sen takaa kiilt?? jotain valkoista. Suutari t?hyst?? eik? saa selville, mik? se on; h?m?r? oli jo p?iv?n vallannut. Eih?n t?ss? mit??n kive?k??n ennen ole ollut, arvelee itsekseen. Oisiko joku el?in? Ei se silt? ainakaan n?yt?. N?ytt?? silt?, kuin sill? olisi ihmisen p??; mutta kun se on valkoinen. Ja mit?s ihminen siin? seisoisi?

K?vi l?hemm?ksi - jo n?kyy aivan selv??n. Mik? ihme: tosiaankin se on ihminen; kuollut vai el?v? h?n lienee, alasti istuu liikkumatonna, nojaten kappelin sein??n. Suutaria rupesi hirvitt?m??n; arvelee itsekseen: "ovat kai tappaneet ihmisen, riisuneet ja heitt?neet sitten siihen. Jos tuota l?hestyisi, ei siit? sitten v?h?ll? irti p??sisi".

Ja niin suutari meni ohi; kun p??si siit? kappelin taa, niin katosi ihminenkin n?kyvist?. P??sty??n kappaleen matkaa kappelista, h?n katsahti taakseen ja n?kikin silloin, ett? tuo ihminen oli hiukan siirtynyt ulommaksi kappelista, liikahdellen ja kurkistellen ymp?rilleen. Suutari s?ik?hti kahta kauheammin, arvellen mieless??n: "k?ynk?h?n sen luo vai menenk?h?n vaan tieheni. Kun vaan ei k?visi pahoin, jos sit? l?hestyn: kuka sen tiet??, mik? mies se on. Saattaapa se ?kki? karata kurkkuun kiinni ja kuristaa, eik? siit? sitten hyv?ll? irti p??se; ja vaikkei tuo kuristaisikaan, kyll? sen kanssa sittenkin olisi p??sem?tt?miss?. Mit? min? alastoman ihmisen teen? Enh?n saata ainoita vaatteitani p??lt?ni riisua ja sille antaa. Menn??n vaan pois Jumalan nimeen!"

Suutari kiirehti kulkuaan. Kappeli alkoi j??d? j?lkeen; silloin omatunto rupesi h?nt? soimaamaan.

Ja suutari seisahtui maantiell?.

- Mit?s sin? Simeoni teet, lausui h?n nuhdellen itse??n. L?himm?isesi on n??ntym?isill??n ja sin? pelkuri menet tiehesi. Vai oletko jo tullut upporikkaaksi? Pelk??t kai aarteesi ry?stett?v?n? Nyt, Simoseni, et tee kauniisti.

Simo k??ntyi takaisin ja meni tuon ihmisen luo.

Continue Reading

Other books by graf Leo Tolstoy

More

You'll also like

Billionaire's Regret, Too Late!

Billionaire's Regret, Too Late!

Ela Osaretin
5.0

"Lucien, let's get a divorce," I said in a peremptory tone that was long overdue, the most decisive farewell to this absurd marriage. We had been married for exactly three years-three years that, for me, were filled with nothing but endless loneliness and torment. For three years, the husband who should have stood by my side through every storm, Lucien Sullivan, had completely disappeared from my life as if he had never existed. He vanished without a trace, leaving me alone to endure this empty, desolate marriage. Today, I finally received his message: "I'm back. Come pick me up at the airport." When I read his words, my heart leapt with joy, and I raced to the airport, thinking that he finally understood my love and was coming back to me. But his cruelty was far worse than I could have ever imagined-he was accompanied by a pregnant woman, and that woman was Carla, my closest and most trusted friend. In that moment, all of my previous excitement, all my hope, and all of our shared laughter and tears turned into the sharpest of daggers, stabbing into my heart and leaving me gasping for air. Now, all I want is to escape from this place that has left me so broken-to lick my wounds in solitude. Even if these wounds will remain with me for the rest of my life, I refuse to have anything to do with him ever again. He should know that it was his own hand that trampled our love underfoot, that his coldness and betrayal created this irreparable situation. But when he heard those words, he desperately clung to this broken, crumbling marriage, unwilling to let it end-almost as though doing so could rewind time and return everything to how it used to be. "Aurora, come back. I regret everything!" Regret? Those simple words stirred no emotion in me-only endless sadness and fury. My heart let out a frantic, desperate scream: It's too late for any of this!

I Slapped My Fiancé-Then Married His Billionaire Nemesis

I Slapped My Fiancé-Then Married His Billionaire Nemesis

Jessica C. Dolan
4.9

Being second best is practically in my DNA. My sister got the love, the attention, the spotlight. And now, even her damn fiancé. Technically, Rhys Granger was my fiancé now-billionaire, devastatingly hot, and a walking Wall Street wet dream. My parents shoved me into the engagement after Catherine disappeared, and honestly? I didn't mind. I'd crushed on Rhys for years. This was my chance, right? My turn to be the chosen one? Wrong. One night, he slapped me. Over a mug. A stupid, chipped, ugly mug my sister gave him years ago. That's when it hit me-he didn't love me. He didn't even see me. I was just a warm-bodied placeholder for the woman he actually wanted. And apparently, I wasn't even worth as much as a glorified coffee cup. So I slapped him right back, dumped his ass, and prepared for disaster-my parents losing their minds, Rhys throwing a billionaire tantrum, his terrifying family plotting my untimely demise. Obviously, I needed alcohol. A lot of alcohol. Enter him. Tall, dangerous, unfairly hot. The kind of man who makes you want to sin just by existing. I'd met him only once before, and that night, he just happened to be at the same bar as my drunk, self-pitying self. So I did the only logical thing: I dragged him into a hotel room and ripped off his clothes. It was reckless. It was stupid. It was completely ill-advised. But it was also: Best. Sex. Of. My. Life. And, as it turned out, the best decision I'd ever made. Because my one-night stand isn't just some random guy. He's richer than Rhys, more powerful than my entire family, and definitely more dangerous than I should be playing with. And now, he's not letting me go.

Chapters
Read Now
Download Book