Leo Tolstoin kertomuksia

s pys?htyi

n alaston olisi ollut hyvill? retkill?, niin kyll

alastomana oltavaksi. Jumala varmaan ohjasi tieni h?nen luoksensa, muutoin h?n olisi ollut hukassa. Mit?s t?ss? muuta saatoin tehd?. Tapahtuu

u penkin kulmalla liikahtamatta; k?tens? h?n oli laskenut polvilleen, p??ns? rinnalleen ja,

k? sinulla Jumal

i uuninpuoliseen nurkkaan ja sai sielt? illallista. Ruokakupin asetti p?yd?lle, ka

yt, jos maist

iirsi

?yt??n, poikas

en miehet rupesivat sy?m??n. Mutta Martta istui p?

Ja ?kki? vieras k?vi iloisen n?k?iseksi, lakkasi rypi

kko korjasi ruuan ja rupes

kaukaa v

ole n?ilt?

sin? tiell

en sa

sinut

n Jumala

astiko si

p??lt??n kauhtanan, puki sen p??lleni ja k?ski tulla mukanaan. T??ll? t

juuri sen, jota oli paikkaellut, ja ojensi sen vie

akaan. Pue se p??llesi ja asetu makaamaan,

n, pukeutui paitaan ja

?n, otti kauhtanan ja k

auhtanan liepeell?, mak

n h?nen aj

ja ettei huomenna ole leiv?nmurua; muistellessaan antaneensa pois paidan ja housut

kuuleekin, ettei Simokaan nuku, k

o kuu

H?

uutta alustaneeksi. Kuinka sit? huomenna

a pit?? huol

eni v?h?k

ihmiselt?, mutta miksi s

ankaan

imo

it?

mutta miksi meille e

oi siis: "Kyll? sit? jo on puhuttu kylliks