4.0
Comment(s)
7
View
20
Chapters

Kissanporras by Hermann Sudermann

Kissanporras Chapter 1 No.1

Rauha oli tehty. Maailma, jota korsikkalainen oli puolen ihmisik?? uskaltanut pit?? leikkipallonaan, tunsi j?lleen itsens?.

Runneltuna, revittyn?, vuotaen verta tuhansista haavoistaan, t?yten??n taistelutantereita kuin m?rkivi? paiseita, puoleksi hautuumaana ja puoleksi raunioina-sellaisena se j?lleen l?ysi itsens?.

Mutta ihmiskunta, joka vastik??n oli vapautunut, ei aavistanut mit??n omasta kurjuudestaan.-Jos maata, josta se sai leip?ns?, oli lannotettu verell?kin-hyv? vaan! Sittep?h?n se vastedes kantoi runsaamman hedelm?n. Jos luodit ja pistimet olivatkin harventaneet ihmisten rivej?, mit?s siit??-Olipahan j?lelle j??neill? enemm?n tilaa ojennella k?sivarsiaan.

P??sih?n j?lleen liikkumaan, kun v?entungosta hieman oli hajotettu.

Katkeamaton riemuhuuto kajahti taivasta kohden Gibraltarin kallioilta aina Nordkapiin saakka.-Jokaisessa kellonnuorassa riippui tempova poikanen, jokaiselta alttarilta, jokaisesta majasta kohosi kiitosrukous.- - -Surevat piiloutuivat, heid?n valituksensa tukehtuivat kiitosvirsiin, heid?n kyynelens? imi maa samalla kylm?kiskoisuudella, jolla oli juonut kaatuneiden veripisaratkin.

Kev?isen kauneuden keskell? oli Pariisissa rauhansopimus allekirjotettu.- -Veril?t?k?iss? kukkivat liljat, ja romuhuoneista tuotiin verenkostuttamat liljaliput. Bourbonit ry?miv?t esiin nurkistaan, joihin heid?t Roberspierren partaveitsi oli ajanut, hieroivat unisia silmi??n ja alkoivat iloisina hallita. Unhottaneet eiv?t he olleet mit??n, oppineet ainoastaan kauniin uuden sanan Talleyrandin aapisesta. T?m? sana oli: vallanperimysoikeus.

Muulla maailmalla oli niin paljo tekemist? omissa asioissaan, oli niin paljo voitonseppeleit? sidottavana ja tervehdysmaljoja kallisteltavana, ettei se joutanut t?st? ilveilyst? v?litt?m??n.

Odotuksen kuumeen punehduttamina tuijottivat kaikki silm?t l?ntt? kohden, josta heid?n piti saapua, sankarien, laakereilla seppel?ityjen, heid?n, jotka pyh?n kotiturpeen puolesta, vaimojen ja lasten, oikeuden ja is?nmaan puolesta olivat olleet valmiit uhraamaan henkens? ja verens? korsikkalaisen hurmahengen tulikitaan. He olivat ajaneet h?nt? takaa h?nen perim?iseen luolaansa saakka, kunnes h?n sidottuna oli virunut heid?n jaloissaan.

Saksan tammet olivat juuri pukeutuneet viheri??n, joutuakseen heti ilakoiden ry?stett?viksi, kun voittajat alkoivat palata.

Etup??ss?-iloisina, hilpe?n vapaina parvina-palasi is?nmaan ylpeys ja kukka, rikasten pojat, jotka vapaaehtoisina j??k?rein? olivat omine hevosineen ja omine aseineen l?hteneet pyh??n sotaan.

Heid?n tiens? Saksan halki oli lakkaamatonta juhlahumua. Mihin tulivat, kulkivat he ruusuilla ja kukkasilla; kauneimmat neidot halasivat olla heid?n rakastamiaan, jaloimmat viinit heid?n juotavinaan.

Heid?n j?lest??n tulvi kasakkavirta Saksan lakeuksien ylitse. Vuosikausi sitten, jolloin he, ik??nkuin kostonhenkien parvi, olivat rient?neet suuren armeijan puolikuoliaaksi n??nnytettyjen t?hteiden j?lest?, oli Saksa riemuiten tervehtinyt heit? vapauttajinaan, kaupunkien hallitusmiehet olivat juhlallisina kulkueina olleet heid?n vastassaan, hymnej? oli sepitelty heid?n kunniakseen, ja sinisilm?inen saksalainen tunteellisuus oli vuotanut tulvanaan pesem?tt?m??n tataariturpain hyv?ksi.

Nytkin kiiteltiin heit?, kuten velvollisuus vaati, mutta saksalaisten ik?v?itsev?t katseet t?hysteliv?t heid?n ylitsens? loitommalle, ik??nkuin he olisivat ainoastaan noiden viel? tulematta olevien varjoja.

Ja vihdoin saapuivat hekin-kansan miehet, nuo, joilla ei ollut muuta kuin pelkk? el?m?ns? is?nmaalle alttiiksi annettavana. Heid?n edell??n kulki ik??nkuin s?rkyneiden vaskitorvien r?min?-per?st? laahautui paksu tomupilvi.

Eiv?t he ilmestyneet kotoisille maille ylv?in? ja upeina, kuten kotiin j??neet olivat unelmoineet, s?dekeh?t p?iden ymp?rill?, aaltoilevat viitat liehuen toogan tavoin uljasten vartalojen ymp?rill?,-vaan raukeina ja tylsin? kuin uuvuksiin ajetut ty?konit, likaisina ja repaleisina, sy?p?l?isist? kihisten, parrat p?lyn ja hien vanuttamina, sellaisina he palasivat. Tuossa meni muuan, joka kalpeana ja riutuneena kuin keuhkotautinen ainoastaan vaivoin kykeni jalkojaan siirtelem??n eteenp?in, tuolla toinen, joka el?imellistyneen? ja himokkaana katseli ymp?rilleen, silmien synk?ss? v?ikkeess? loimuavan palon kajastus, luisevat nyrkit yh? viel? murhanhimosta kouristuneina. Vain siell? t??ll? loisti ylev?, puhdas liikutus kyyneltyneist? silmist?, vain siell? t??ll? liittyi kaksi pyssyn per?? pitelev?? k?tt? kiitolliseen rukoukseen...

Mutta tervetulleita olivat he kaikki.-Eik? ket??n ollut verinen kostonty? viel? niin raaistanut ja kivetytt?nyt, etteiv?t kyynelet ja suudelmat olisi h?nt? virvottaneet ja saaneet palaavan valoisamman ajan aavistuksia h??m?tt?m??n h?nen sielunsa silmiin.

Tosin ei kiihtyneit? intohimoja yht?kki? tuuditeta t?ydelliseen lepoon.-Kourat, jotka ovat kalpaa heiluttaneet, tarvitsevat aikaa tarttuakseen aurankurkeen ja luotirihmaan, eik? joka miehen ole helppo unhottaa leiriel?m?n rajua hillitt?myytt? lempe?n kotilieden ??ress?.- -

Kuten jokaisen rauhanteon j?lkeen, oli sent?hden vuosi 14 Saksassa hurja aika. T?m? vuosi, jonka nimi meille my?hemmin syntyneille kaikuu kuin kiitosvirsien, urkujen huminan ja kellojen helin?n sulosointu, n?ki v?kivallan t?it? ja rikoksia enemm?n kuin yksik??n muu vuosi ennen tai j?lkeen. Eritt?in villisti el?m?i ihmisten valloilleen p??ssyt petomaisuus niiss? seuduissa, joissa sodan edell? oli ranskalaisten ylimielisyys mellastellut t?ydess? murhanhimoisuudessaan, ja villeimmin siell?, miss? taistelutannerten verenhaju ja poltettujen kylien tulenloimotus oli kotiv?enkin mielen t?ytt?nyt kauhunkuvilla ja miss? salak?hm?inen kavaluus ja luihu pelkuruus yh? edelleen sovittamatonna huusi kostoa. N?ytti melkein, kuin eiv?t kiihtynytt? is?nmaanrakkautta viel?, tyydytt?isi vastik??n vuotaneet verivirrat, vaan tarvittaisiin enemm?n kuluneen vuosikymmenen h?pe?n pesemiseen. Eih?n voitu aavistaa ett? korsikkalainen korppikotka, joka istui saarih?kiss??n, hioi jo ter?snokkaansa nirhatakseen rikki h?kkins? ristikot ja ett? viel? t?ytyi monen kuohuvaa verta uhkuvan suonen aueta, ennenkuin h?n p??si t?ydelliseen lepoon.-

* * *

Continue Reading

Other books by Hermann Sudermann

More

You'll also like

One Night With The Wrong Brother

One Night With The Wrong Brother

Tangye Wanzi
5.0

I thought I was waking up in the arms of Arthur, the man I loved. But as the morning light hit the Hamptons estate, the man buttoning his cuffs by the window turned around with eyes like chips of ice. It was Augustus Riddle, Arthur’s cruel younger brother, and I had just spent the night whispering confessions of love into the wrong man's ear. The night I thought was a beautiful beginning turned into a devastating nightmare. Instead of comfort, Gus treated me like a stain on his expensive carpet, scribbling a check for "services rendered" before shoving me into a dark service corridor to hide my existence from his brother. "How much does it cost to buy your silence?" He sneered, before leaving me barefoot in a torrential downpour while he drove away in a luxury Cadillac. Four years later, I am a struggling actress in Los Angeles, working double shifts as a barista just to keep the lights on. My life was finally stable until my roommate dragged me to a high-end dinner to meet her new "influential" boyfriend. The man sitting at the table, looking more arrogant and lethal than ever, was Augustus. He spent the entire night humiliating me, calling me a pathetic amateur and a social climber in front of my only friends. When I fled into the rain and collapsed on the sidewalk, skinning my knee until I bled, he watched from his car. He saw me clutching a plastic baggie containing the taped-together pieces of that four-year-old check—the only proof of my shame. He looked at me like roadkill, rolled up his window, and drove off into the dark. I couldn't understand why he was doing this. Why did he hate me enough to crush me, yet remember that I couldn't handle the smell of cigarette smoke? Why did he leave me bleeding in the street, only to send expensive medical supplies and coffee to my door the very next morning? "I'm moving out." I told my roommates, realizing that Gus Riddle didn't just want to destroy me; he wanted to haunt me. I grabbed my suitcase and walked out with eighty dollars to my name, finally ready to disappear into the city before he could burn the rest of my life to the ground.

Chapters
Read Now
Download Book