Kissanporras

en olisi ilman t?t? naista el?? kotoisella konnullaan, kuinka paljo

uitenkin ep?varmoina, ja h?nen mielens? joutui h?mmennyksiin n?iden savunmustaamain muurien keskell?, jotka h?vi? oli niin muuttanut, etteiv?t ne en?? tarjonneet pohjaa ja kiinnekohtaa edes h?nen lapsuutensa muistoillekaan.

? katkerampana h?nen mieless??

at varastot leip?? ja savustettua lihaa, joit

kin. Mutta kun Boleslav aamuisin palasi virralta, jossa h?n otti kylpyns?, tapasi h?n punakukitetun uudinvuoteen siististi j?rjestettyn? ja peitettyn?, tapasi lattian narskuvalla hiekalla ja tuoksuvilla k

tosin arvelutti murtaa leip??, jonka tytt? oli tuonut, mutta se n?ytti niin p

aa h?nt? odottamassa, eik? viinipulloakaan ollut unhotettu-ja illa

niill? v?hill? t?hteill?,

irrassa pesem?ss?. Palatessaan taivutteli h?n varovasti syrj??n pensasten oksia ja t?hysteli liekehtivin silmin, olik

t asunnokseen. Sinne pist?ysi Boleslav er??n?

muinen pit?nyt kukkaruukkujaan, ja niille oli nyt sijotettu talon niukat talousastiat. Mit? paraimmassa j?rjestyksess? olivat siell? keittoastiat, vadit ja lautaset, jotka v?lkkyiv?t puhtauttaan. Oven vieress? oli parilla matalalla puupukilla-muutaman jalan korkeudella permannosta-vanha ovi, joka oli vahvasti hiiltynyt molemmista p?ist??n, ep?ilem?tt? j??nn?s tulipalosta. Sen p??lle oli levitetty ohut olkikerros

tt? eik? kaivannut parempaa. Siihen oli h?nen syd?mens? kasvanut kiinni, sit

naisra

usi h?nt?. Ei mit??n vastausta. Keitti? oli tyhj?. Puistossa, rannoilla, sillan luona, koko saarella-e

h?n perehtynyt paheen kaikkiin lajeihin ja hyvin omiaan siihen, ett? kuka tahansa irstas veitikka halusi hurjissa himoissaan

t?nyt h?nt? t?h?n kurjuuteen, jollei uusi synti, joka ke

a.? N?iss? aikeissa meni h?n levolle. Mutta suurin ei h?n voinut nukkua, sill? h?nt? huolestutti tulevai

h?net unenhorroksistaan u

ill? h?n tahtoi heti koh

ss? kumartuneena kirkkaasti kiiluvain tervaslastu

oi katsoen h?neen suurin sil

vapisi

y?ll??? ti

? kupeilleen riipuksiin ja vet??ntyi

staatko

ns? v?liin, ?ajattelin, ettette sit? huomaisi, ja et

isin harhailla ymp?ri, k

oli tytt? kyyri

?Meill?h?n ei ole en?? mit??n-ja herra on kok

t suomukset Bole

uokatavaroit

vereksi? munia ja voitakin-ja makkaraa ja kai

t? antoi

mme, ja kun y?ll? koputan, avaa h?n takaoven-siit? tiet?? vain h?nen vaimonsa, ei kukaan muu niin hiirenhiiskausta-eik? h?nell?

lkaisin kuusi peninkulmaa edesta

h? peloissaan kat

, herra, olenhan sen jo ke

nulle enemp??, nainen. Tied?n kyll? sotaretkelt?,

t vihainen, uskalsi tytt? nousta suo

, sanoi h?n onnellisesti hymyillen-?muuten

jo t?t? tiet? tai

aan-silloin se on ty?l??mp??-onneksi silloin ovat taasen y?tkin pitemm?t, niin ettei kukaan n?e minua-ja paljon mieluummin kuljen kuusi peninkulmaa, ennenku

, ik??nkuin pelk?isi saav

Regina?? kysyi Bo

in luvatta-mutta ajattelin, ett? herraa ilahutta

Boleslav k??ntyen poisp

Palattuaan tapasi h?n kyll? huoneen j?rjestettyn?

nut kauemmin olla ilman l?mmitt?v?? juomaansa. H?n meni varpaisillaan keitti??n, katsoakseen itse valkeaa, jos mahdollista tytt?? her?tt?m?tt?. Mutta t?m? ei nukkunut. Ensi n?kem?lt? n?ytti to

kyynelien valuvan h?nen punaisia lihavia sormiaan my?te

on, Regina?

, vaan nyyhkytteli

gina? En olisi sinua nuhdellut,

ipumaan kasvoiltaan ja katsoi he

kehtumaisillaan. ?Minua ei ole-viel? ku

oimaavaa sanaa. Puuttuipa vain, ett? t?m? nainen, jota muuten koi

e totta?? t

t? san

aista-mit? o

? Uusi nyyhkytysten puusk

iilev?n arvotuksia, ei tiennyt, ett? kunniattomuudellakin on kunniantuntonsa.-Hymyillen laski h?n k?tens? Reginan ola

en sis??nkin?? kysyi

un tultava s

h?n lieden luo ja puhalsi kyyneltynei

seen. Huolellisesti t?hysteli h?n silloin herransa kasvoja arvatakseen

ret kasat papereita, jotka viruivat sikin sokin useammissa arkuisssa t?ytt?en ne kukk

n h?nen autuaasti nukkunut t?tins? luovutti kaiken omaisuutensa h?nelle, Boleslav von Schrandenille, rakkaan veljenpoik

ten, alkoi h?n pit?? lahjaa arvossa.- -Antajaa itse??n, joka aina oli ollut h?nelle suopea, h?n tuskin ajattelikaan, niin kovettun

uten h?nen luonteensa halusi, voinut sy?st? eteenp?in. Mutta pitkiin kuuk

set j??nn?kset kuluttanut.-Oli hankittava suuri joukko ty?miehi?, jotta voi pit?? roskav?en aisoissa. Mutta mist? niit? otti, jollei tienoolla kukaan alentunut h?nen palvelukseensa? Tosin rah

isi voinut ryhty? mihink??n yritykseen. Niit? oli 4,500 taaleria, j??nn?ksen? saatavista, jotka is? palon j?lkeen, kun h?nest? n?ytti koko maailma leimahtaneen liekkiin, oli kiireimmitt?in perinyt velallisilta

n, ett? kaupan saisi tehdyksi niin hyvin kuin h?n toivoi, olisi kuitenkin kulunut kuukausia, ennenkuin h?n olisi saanut ensim?iset rahat k?siins?. Lis?ksi oli talvi oven edess?, tuima it?preussilainen talvi, joka aina huhtikuuhun asti teki u

v?ke? hankkimaan, saattoi toukokuussa olla rakennusty? jo t?ydess? vauhd

en asti-si

el?? p?iv?st? p?iv??n lemmittyns? l?heisyydess?-ilman toivoakaan p??st? t?lle tekem??n kysymyksen, suuren, kohtalokkaan kysymyksen, josta h?nen el?m?ns? ja onnensa

a muistui Boleslavin mieleen, M

tti ruusujen puna ja liljojen valkeus, h?n n?ki valoisan pyhimysolennon hymyillen kumar

on suorittanut valmiiksi.-T?h?n ajatukseen uinahti v?hitellen kaipaus saada j?lleen n?hd? Helenaa; jos h?n olisi saanut i

Koko perhearkisto n?ytti jonakin h?d?n hetken? haalitun kokoon ja ilman valintaa ja j?rjestyst? joudutetun turvaan. Nyt oli t?st? sekasotkusta l?ydett?v? esille mit? oli t?rke?? ja osaksi v?ltt?m?t?nt?kin tilan hallintoon. Niinp? puuttuivat muiden muassa kaikki vapautettujen talonpoikien kanssa tehdyt sopimuskirjat

alaisin. Valtion perustukset horjuivat-sent?hden saivat rotat vapaasti el?m?id?.-Mutta kukapa saattoi tiet??, puhuiko samaisen is?n poika kuulevammille korville?-Laissa oli takaportteja yllin kyllin, jotta jonkun vastenmielisen henkil?n saattoi tehd? oikeudettomaksi, ja sit? h?n ei ep?illytk??n, ettei siihen olisi ollut hyv?? tahtoa.-Niin syv?lle oli h?n sy?pynyt

an ja jokaisen k?si olkoon h?nt? vastaan.? T?m?n kirouksen, jonka Hagarin poika oli k

tui h?n papereihinsa hautautuneena, ja iltaisin h?n kuljeksi pui

orras. H?nen syd?mens? alkoi jyskytt??, kun h?n vain joutui sen l?heisyyt

mo n?hd? omin silmin tuo turmion paikka,

nna h?n harppaili pitkin puiston k?yt?vi?. Kuivat lehdet kahisivat h?nen jalkojensa alla, ja syystuuli kohisi kolkosti pensaissa. Kuten v

isen kammon, joka h?nt? siihen asti oli pid?tt?nyt, j

an, jonka peilipinnan lepp?pensaat peittiv?t melkein

ojentautui toiselta rannalta sit? vastaan, mutta siell? oli se kiinnitetty mahtavaan tammenkantoon, joka sit? kannatti ja piti tasapainossa. Keskiv?lill? ammotti kymmenen tai kah

lisella hirrell? oli pari lautaa, jotka niihin kiinnitetyn vaajan avulla vaivattomasti saattoi ty?nt?? sillaksi aukon yli. Olipa saapuvilla k?sipuukin, joka nyt no

kin? t?rr?tti t?m? laitos mustana j

tti silt?, kuin aaltoja viel? t?n??n kuohuttaisi se

vittain vilahtelevan. Silloin n?ki h?n vaalakan naisolennon, joka oli puristanut hameensa reisiens? v?li

Mutta toisekseen-kohtuuton ei saanut olla, v?istyih?n tytt? h?nen tielt??n, mi

kohden. H?nen niskansa pingottui, j?ntev?t k?det ravistelivat m?rki? vaatteita, niin ett? kimmelt?v?t pisarat pirskuivat yltymp?ri. Tuontuostakin alotti h?

n?in iltamy?h?ll?, jolloin Boleslav oli l

leslavin jalka oli raapaissut alas pari kivenlius

li ilmeisesti, ett? joku v?ijyi h?nt? ylh??ll? pensastossa.-Vasta sitten johtu

egina?, huusi Boleslav h?nel

j?lleen levoll

nne alas?? kysyi

asvojaan ?Olen hyv? kapuamaan?, sanoi h?n

vedess?? Vuodenai

ei h?n h?irinnyt tytt?? en??. Mutta h?n oli utelias n?kem

esuvaatteensa ja nousi virran partaalle. Kuun s?teet taittuivat keh?ksi ymp?ri h?nen

? ylh??ll?, sitten sukelsi h?n pensastoon, miss? h?n kohta n?k

uoraksi ja aikoi vasuineen menn? tiehens

aikaan?? kysyi h?n koetta

lle p?iv?ll? pahaakaan

l?ise

n, h

tekev?t

tekev?t-heittelev?

an yl

juuri,

ehd??n pahaa, niin t

ei va

?rr?

ens? ja katsoi h

t?

ne joen takana tehd? samoin. Paukkui yh? siell? ja t??ll?, kaikkialla-mihin vain p??ns? pistik??n. Oli aivan ihme, ettei kehenk??n sattunut. Ja jos he

H?nest? n?ytti uudelta ja omituiselta, ett? t?m?n matalan, villien kihar

stasi h?n. ?Jo sinunkaan t?

kuinka tyt?n kasvoille

sammalsi Regina. ?En t

mit? aioinkaan kysy?, Regina,-oletko tyytyv?ine

otti h?nee

taan. Minulla on huolia p??ni t?ynn? ja el?n mieluimmin yksikseni. ?l? s

k??nkuin tukea etsien. Seuraavana hetken? h?n py?r?hti ymp?ri-ja j?tt?en vasuns

en h?nen j?lkeens?. ?Minun t?ytyy olla le

veteen, jonka hopeaiseen pohjaan ilmestyi kokon