Kissanporras
eittiv?t hautaholvia, painuivat ki
n Schranden lep?s
ttaneet haudankaivajan teht?v??, paljastiv
innitettyn?, ja kiilui viel? sammuessaan sile?ll? paasilattialla, heij
huolimatta edes t?hystell?
et silmill?, ja ajatteli rajulla
si h?n yst?vi??n heitt?en j?lkeens? kiinni kappelin
helakkaa hohdettaan kummuille ja risteille, jotka se
anoi Boleslav hiljaa katsellessaan hauto
t??n vartioitavaa, sill? paitsi muutamia akkoja ja ukkoja, jotka seisoskelivat aidan vi
n joukkion melua; se ei n?ytt?
h?net kiinni!? sanoi Karl Engelbert ja
hin etumaisena, h?nen luoksensa ja he puhe
asta mielialasta, joka yh? tiukemmalle kutoutui h?nen ymp?rilleen; h?n tuskin pani merkille, kuinka h?n kyl?
pellot, joilla ainoastaan maahumala ja kanervikko rehotti, kultaiseksi t?hk?p?iden mereksi, hankkia rappeutuneelle maatilalle uutta loistoa, voittaa tahratulle nimelle uutta kunniaa.-Sitten m??r?ns? saavutettuaan saattoi h?n astua armaansa kasvojen eteen, joihin h?n ei nyt h?pe
hdottomia suorittamaan? Eiv?tk? he tulisi edelleenkin, valalleen uskollisina, auttamaan h?nt? neuvoin ja toimin-eiv?tk? he tulisi esimerkill??n v?hitellen p?
n luottamuksensa, yh? syvemm
suojassa h?kkirattaat seisoivat. Hevoset olivat kytketyt h?kkeihin kut
yst?v?t astuivat niiden luo
v her?si s?ps?h
otteko kenties l?hte??-Onhan minun teit?
tt?m
tt? saan teit? kestit? viinilasilla, nyt
? h?nen eteens?, vet?isi nyrkkins? pois
anoon, ennenkuin otamme
, ik??nkuin nyrkki olisi is
?nkuin maailma
gelbert murisevasta j
et l?hett?nyt meille kutsun, ja me olemme saapuneet.-Tosin kyll? arveli yksi ja toinen, ettei se olisi v?ltt?m?t?nt?, koska olet meille esiintynyt valenimell?, mutta me toiset sanoimme, ett? olipa nimesi Baumgart tai-no, saman tekev? mik?-se vala, jonka vannoimme kesken?mme ensim?isen taistelun edell?-Dannigkowin kirkossa-sitoo meid?t-eik? meill?
saaneet aikaan, ett? nyt seison edess?nne-kuin mik?kin-mik?kin-hahahaa-jos ta
ytyy sinun my?nt??-mit? sen ohella olemme ajatelleet, on meid?n asiamme-nyt tahdon sinua toverieni puolesta-ja jossakin m??rin my?s-no, saman tekev?-lyhyesti, tahdon sinua pyyt?? vapauttamaan meid?t valasta,
ansainnut, jos viel? kuunaan pyyt?isin apuanne.-En sano teille ?suurta kiitostakaan?.-Jumala palkitkoon teille kaiken hyv?n-ja ?lk??n kostako teille sit?, ett? minun t?ytyy nyt n?in-n?in seisoa edess?nn
?Koskeehan se meid?nkin syvimp??n syd?meemme ... olet me
Engelbert-ei tarvita m
siis
oin
stetut. Kaikki oli v
jotti Boleslav miehiin he
a ?l? unhota-Reginaa?, sanoi h?n, ?jos h?n nimitt?in p??see
oleslav, ymm?rt?m?tt
sti s
ti, ja onnel
osillan jykev?in palkkien ylitse.-Kuten hopeakeh
isempi kuin ikin? kukaan ihmisl
in
issa h?nen edell??n. Ik??nkuin musta hirvi?, valmiina sy?ksym??n h?nen p??llens? ja musertamaan h?net j?ttil?isr?ykki?ihins?, odottivat
it??n hiipi h?n
skaana h?nen j?seni??n. Kunpa voi
erotessa huutanut
timist??n, mutt
kaasti valaistuna kuin p?iv?ll?. Paikka, jossa nainen oli alkanut kaivaa ha
l?htenyt tiehens?-kenties olisi viel? h?nen onnensa
i kest??,-t?ytyi p??tt?? uhman ty?, j
? yksin lop
? voisi levollisesti katsoa kenenk??n ihmisen silmiin, k
sill? nyt h?n ymm?rsi, miksi Helena oli h
ilossa ja surussa, mennytt? rakkaus, toivo ja armeliaisu
utarhurin majaa kohden. Yht?kki?-pensaikon reunassa-sys?si h?n
?? peittyneen? pensaaseen, ma
osiaanki
l? teet? N
ei liikah
la hautuumaan portilla, kun pyssynsuu- --ja tuokiossa oli hi
n kimppuun, h?nen t?htens? uhmannut kuole
oli pelastaj
t?nyt h?net alttiiksi verenhimoiselle joukolle
ittavin olento maailmassa, t?t? h?
na-he
a ja elotonna vaipui p?? takaisin pensaaseen.-H?n huomasi
tunut h?nen, Boleslavin t?hden-h?nen uhraamansa-seh?n merkitsi omaa syyllisyy
jotta saan maksaa h?nen pal
?n rinnalta ja painoi korvansa h?ne
tos-syd?n
n tyt?n avointen silmien suurina ja
hanteosta keksittyn?, pudo
i h?nelle kipe??, mutta samalla h?n tuli t?ysin tuntoihinsa. H?n
Regina?, sa
nt?yty? pystyyn-mutta vaipui voimatonna takaisin ... ?A
s, min? au
is Boleslavin k?si?. Pelko ja tuska v??ristiv?t
siis j??d
ra-mit?
olisi paha
herra l?i minua joka p?i
ailmassa kohdella
leen her?nnyt pelko ku
ytt? kuin sin?, joka on ahkera ja
enisi kauas, herra. Jos ajatte minut po
tse sai lempe
oa, joka tahtoo j??d? minun luokseni,? ajatteli Boleslav. ?H?n on halveksittu, hyljitty, ihmisten ilmoilta