Kaarle XII vanginvartijana

pys?htyi h?n ja painoi vasem

lle", ajatteli h?n. "Kuinka minun on teht?v?? Kenelle uskallan uskoa salaisuuteni? Niin, nyt tied?n", jatko

huomasi h?n Josephin seisovan puhelemassa er??n ruotsalaisen kanssa. Eleonora antoi h?nelle merkitsev?n s

leonora ja riensi nopei

komin tahtoi v?rv?t? minut. Ja mit? h?n puhui kuninkaastaan! H?nen kertomuksiensa mukaan ei Kaarle XII olisi enemp?? eik? v?hemp?? kuin Jumal

, rinnasta kohousi heikko kaipauksen huokaus ja l?mmin ajatus lensi n?in? minuutteina h?nen l

ovat hyvin kiintyneit? kuninkaaseensa. Jumala suokoon, ett? kuningas August voisi yht? paljo

ohtui levottomuudesta nykyisyytt? kohtaan ja ep?il

? puhumista kanssani?" virkkoi Joseph vihdoin pitem

nuoren tyt?n ?

ahti Eleonora, tarttuen Josephia kii

iss??n, "miten h?nen laitansa on? Eih?n h

"h?n voi kyll? hyvin, mutta sin? kait ymm?rr?t,

kei h?n rahtuakaan k?sitt?nyt mist? kysymys oli. H?n kuitenkin

ilt? saamansa avaimen ja piti sit? Josephin

? riippuvassa peiliss?, niin h?n varmaankin olisi h?vennyt tiet?m?tt?myydest??n johtuvaa tyhm?? ilmett?. Eleonorakaa

t? voin luo

yl

panna suunnitel

koi helmeill? h?nen otsalleen. Olisi ihmeellist?, ellei nyt tulisi tiet?m?tt?my

ain sellaista, joka tekisi tyhj?ksi aikeeni. Ruotsin kuninkaalla on kyll? huoneen avain, mutta onneksi oli iso-?idill? toinen, joka nyt on t?ss?. Anna minun

n, tyhm? ilme katosi tyyten ja huomasi selv?sti, ett? h?n nyt k?sitti, mist? oli kysymys. "Ymm?rr?n", huudahti

a varma siit?, ett? kardin

llut is?nmaatani v?h?isen kykyni mukaan", virkkoi v

a imartelua. Sit?paitsi", jatkoi h?n veitikkamaisesti hymyillen, "

nsa, tarttumalla kiinni h?ne

minulla olisi vaikka tuhannen henke?,

st??, peitti vanha uskollinen pa

uskollisuuden todistuks

ono

emmaksi aijettani. Jo ensi y?n? sen t?ytyy tapahtu

sten olla valmiina ja kolme luote

stui salak?yt?v?n kautta, joka johti linnan ke

uhdashopeisen Kristuksenkuvan eteen. T?ss? h?n rukoili kauan ja hartaasti, ja

rukoilen auttamaan minua vaikeassa teht?v?ss?ni. Suuret vaarat tulevat minua v?ijym??n, mutta sinun vaikuttava esirukouksesi, josta olen varma, t

uvarressa n?kyi kaksi toisiinsa kiehtoutunutta L-kirjainta ja niiden yl?puolella ruhtinaallinen kruunu. T?m?n aseen oli h?nelle anta

seuraa", mutisi Eleonora, "eh

?? my?ten ja seisoi pian k?yt?v?ss?, j

n n?hden tavattoman pime?. Kylm? tuuli puhalteli ulkona silloin t?ll?in l?pi mets?n ja saatto

*

usteli p?iv?n t?rkeist? tapahtumista. Muun muassa oli leskiruhtinatar tullu

omenna, jolloin min? poistun t?st? linnasta, luvan menn? omia teit??n, mutta nyt t?ytyy h?nen seurata

et ja h?n polki kiivaasti jalkaansa lattiaan. H?nt? ei m

tsekseen h?n tunnusti veljen menetelleen v??rin ja kun kuningas yht'?kki? k??ntyi h?nen

ta min? olen vakuutettu siit?, ett? oikeamielinen Kaarle XII ottaa huomioonsa ne lievent?v?t as

jen johdosta. Ne olivat kaikesta p??tt?en sanotut tarkotuksella

ettei h?nell? ole mit??n moitteen sijaa ruotsalaisia vastaan n

utaman sanan leskiruhtinattaren perheest?, j?tti h?n linnan vakuutt

nalleen, istui hetkisen ajatuksiinsa vaipun

ll?k??n vastaa h?nen vertaistaan, mutta sen sijaan on h?nell? mit? muilta puuttuu, jaloa miesm?isyytt? ja voimaa, joka vet?? puoleensa.

engitys, ett? Adam Sobieskin j?lkeens? j?tt?m? puoliso nukkui yht? sike?sti kuin n

obieskin luota suoraan

tutkien suurta asiapaperia, jonka h?n oli l?yt?nyt kirjahyllylt?. Se oli osa Puolan historiaa. Kardinaali oli niin

porteilla suoritetun loistavan taistelun, "jos sin?

i Kaarle kuninkaan seisovan edess??n,

jaan. H?n sammalsi joitakin katkonaisia lauseita, mutta ei voinu

le kuningas. "Se n?ytti olev

en alkoi liikkua. "Min? luin Johan Sobieskin sotaret

t? kait johtuivat ne sanat, jotka ?sken lensiv?t huuliltanne. Teill? on jossain m??rin oikein. Johan S

lleen hehkuvan punan h?nen kasvoilleen. H?n yritti puolustaa itse?

inen ei ole miksik??n hy?dyksi. Minun silmiss?ni o

ankara arvosteluissaan", uskal

minun. Katolilaisilla, mutta eritt?inkin jes

naali velvollisuud

ole jes

liss? oli Kaarle kun

in viittaa siihen, ett? minulla on oikein. Mutta nyt ei oikeastaan olekaan puhe t?st? asia

muksen huokaus. Mutta t?m? toivo h

in linnan ja te seuraatte m

k?vi tuhk

majesteettinne vakava

en min? koskaan tapaa

e kun

i ?hkyen nojatuoliin ja

n totta, ett? min?

d?n majesteettinne ...

aivoisan tus

unut yht? nopeasti k