Kaarle XII vanginvartijana
oli laskettu. Kolme tornia, yksi keskess? ja kaksi pienemp?? kummassakin p??ss?, kohosivat huomattavasti sammaleiden peitt?mien harmaiden seinien yli, ja ne n?kyiv?t pitk?ll
ia, jotka saattoivat Puolan asukkaat varustautumaan toisiaan vastaan. Puolalainen ylimist? oli nimitt?in vallanhimoista ja itsetietoista v?ke?, jonka voi saada ainoastaan asevoimalla tunnustamaan ylemp?ns?, sellaisen, jolla yksin??n oli ratkaiseva voima.
ja is?nmaataan rakastavia puolalaisia, jotka tekiv?t ahkeraa ty?t? pit??kseen Puolan kansan koossa, mutta he eiv?t onnistuneet. Jokainen tahtoi olla herra, ei kukaan totellut, ja sent?hden onkin P
uvien ratsujen sel?ss?, ei helli? impyeit? ihanina kes?-iltoina kuuntelemassa luutun sointuvia n?pp?ilyj?, eik? raikuvia mets?stystoitotuksia metsik?ss?, vaan kaikkialla vallitsi raskas ja painostava synkkyys, joka oli t?ydellisess? sopusoinnussa itse linnan kanssa, jonka keskitornissa oleva rautainen tuuliviiri surkeasti natisten k??nteleikse sinne t?nne, aikaansaaden niin kamalan ja aavemaisen tunne
armeijan avulla pelasti voittoisan turkkilaisen joukon piiritt?m?n Wienin, oleili t??ll?. Juhlatilaisuus seurasi toistaan, suuret salit loistivat kullassa
si eteenp?in, sit? proosallisemmaksi se muodostui. Edellisten vuosisatojen tunnus oli kiitos ja ylistys, ny
ota t?m? kertomus koskettelee, asui linnassa ruhtinas Sobieskin ij?k?s puoliso. Van
htinatar Martha Sobieski kutsuttanut ymp?rilleen koko palvelijakuntans
?ren kanssa. Kirjeess? ilmotetaan, ett? anastaja, ruotsalainen kuningas, l?hestyy n?it
??n kumartaen sek? asettaen k?den
tuottakoot ne nyt j?lleen kunniaa. Sin?, Joseph", jatkoi h?n k??ntyen vanhimman palvelijan puoleen, jota vanhuutensa ja u
teki viel? syvemm?n kumar
i ja vereni hallitsijattareni edest?, ja min? menen tak
lisuusvakuutusta teht?ess? kartanolla, h?visi v?hitellen, ja kun h?n oli tullut suureen raskailla kullatuilla nahkatapeteilla koristettuun salonkiin, jossa kuningas Johan muinoin tapasi vastaanottaa vieraitaan ja jossa Sobieskin suvun kuolleiden j?senten
en pienill? kasvoillaan lep?si niin ihmeen syd?mellinen hyvyys, mik? h?nen tummansinisist? silmist??nkin kuvastui, ett? sen, joka kerran n?ki t?m?
maan, k?vi t?m? odotus h?nelle vihdoin liian pitk?ks
ajattelet
her?tti rouva Mar
olemaan hiljaa, "yhdelt? n?k?kannalta katsoen ei h?nen aikomuksensa ole niin perin moitittava. Saat kuulla, lapseni", jatkoi h?n, huomatessaan, ett? pojantyt?r osotti ihmettely?, "etk? sin? en?? ihmettele. Kuningas Kaarle oli juuri noussut valtaistuimelle, kun tsaari Pietari, kuningas August ja Tanskan kuningas ?kkiarvaam
"kenen h?n tahtoo asettaa tilalle? Itse
utta h?nt? en ole pitk??n aikaan n?hnyt. Valtiomiehen? ei h?n sit?paitsi ole ylen aulis antamaan tietoja. Olen useasti kysynyt h?nelt? asioita, jotka kosk
tar takaisin nojatuoliinsa ja k?tki taas kasvot k?siins?. Muutama
ni", sanoi h?n tuski
o iso-?iti
ta kyn
aa k?dest? kiinni ja meni hitain ask
uillamme ja h?ik?ilem?tt?m?sti leikkii Puolan kunniakkaalla kuningaskruunulla. Mutta anna kuitenkin henkesi tulla ei ainoastaan Puolan kuninkaan vaan my?s koko h?nen sotajoukkonsa yli, niin ett? ne voisivat ajaa pois anastajan ja palauttaa levon ja rauhan vertavuotavaan maahamme. Sinun k?siisi, pyh? neitsyt", jat
illeen silkkipallille, kun samassa salon
me
ja naiset k??ntyiv?t kauhistuneina ??nt? kohden. Rouva Martha sai k
ttautumatta tunkeutua t?nne? Ku
est?", virkkoi vieras, ja samass
ar oli nyt tu
leili sisartaan. Kardinaalin takana n?kyi nuori komeasti puettu puolalainen. Hienojen huulten ymp?r
uhtinas Sergo ei kuitenkaan viel? ollut ehtinyt tehd? itse??n kuuluisaksi muuten kuin ennenmainituilla "puolalaisilla valtiop?ivill?", miss? h?n sek? sopivissa ett? sopimattomissa tilaisuuksissa oli ?
atta siit?, voivatko he sitte kypsyneemm?ss? ij?ss? pit?? toisistaan eli ei. Siten luonnollisesti syntyi monta onnetonta avioliittoa, m
mutta heti ensi kerralla oli Eleonorassa her?nnyt ehdoton vastenmielisyys ruhtinas Sergoa kohtaan. Eik? h?n mitenk??n tahtonut vastenmielisyytt??n salata, ei edes iso-?idin ja kardinaalin l?sn? ollessa. H
ohda, ett? h?n on
nas Sergon huulet olivat tuskin koskettaneet sit?, kun Eleonora tulisesti veti k?tens? takasin ja riensi kuin pe
i meill? vakava keskustelu, ja luultavasti teid?n ?kkin?inen tulonne h?mm?stytti h?nt? siin? m??rin ett? h?n riensi pois. H?nh?n on viel? niin nuori", j
t? kohtaan. Mutta h?n ei siit? puhunut nyt mit??n, vaan suuteli kunnioittavasti vanhan leskiruhtinattaren k?tt?, jonka j?lkeen h?n
sta, ja leskiruhtinatar sai nyt kuulla kauan odottamansa tiedon, kene
inattaren otsa syviin ryppyihin. Kiivaasti tarttui h?n velj
in? tied?t, etteiv?t Leczinskin ja Sobieskin suv
tunne ket??n jalompaa puolalais
ja heitt?en samalla silm?yksen veljeens?. "Ei ket??
la kun h?n heitti merkitsev?n sivusilm?yksen akkunaa kohden
ymm?rsi kardinaalin viittauksen,
een akkunan viereen, rummuttaen sormillaan kiivasta marssia. Vihdoin n?hdess??n Eleonoran
vat, taivaalle kiitos, vanhat lakimme voimassa, j