Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi; Maailman murjoma

toruu is?nt?, toiselta puolen ha

mutisevat toiset ja p

on kiusanteko taas

in: tarttumaan johonkin itsens?kokoiseen esineeseen ja nakkaamaan se menem??n luontonsa lauhduttamiseksi. Usein on h?net t?ll? tavalla saatu sinkoamaan tupakkihakkuri tuvan nurkkaan, vy?r?ytt?m??n suuria kivi? sijoiltaan tai karjaisten hyp?ht?m??n seisoalleen-mink? j?lkeen h?n poistuu eik? takaisin tultuaan puhu p?iv?kausiin

ensa, joista h?n ei luovu muulloin kuin ateriain aikana, viereens? m?tt??lle. Kun h?n sy?ty??n alkaa haparoida tavaroitaan,

a, eik? is?nt?k??n voi olla

attunsa ja piippunsa ja kysyy kuk

p?kkel?lt?! vastataan h?nell

riippumaan Junnun omaan vy?h?n h?nen selk?ns? taa. H?n ei voi en?? pid?tt?yty?, hujahduttaa Tahvo

eraimet lev?ht?v?t. Mutta sitten h?n ott

i tukan p??st? kolita eik? tiet

ema ollutkin kolit

nka? ky

ruunun ruokap?yd?ss

entaa is?nt?, ja k?

jatketaan s

sille ruunun

li vienyt sen syd?nmaan m?kis

en on s

e ke

lka! huutaa Junnu yht?

inni, su

ja jalat lyhyet, ja ai

nkaan. ?Aletaanko uudelleen?? oli kysynyt vallesmannilta, ja Junnulle oli ly?ty toi

kantsukkatak

si ollut oma is?ns? omas

huun, jonka joku oli keksinyt, ett? Junnun is? oli Ven?j

ti! huutaa is

at samassa naiset, ja miehet p??st?

tanut sen ilmaan kuin tuohik??r?n ja nakannut sen, kauheasti

tta Tahvo lyyk?ht?? kiven v

tappaa! h

le luutakaan vikuuttanut, vakuuttaa is?nt? juo

yk?? kiinni, ennenku

mppuun, tarrautuvat kiinni, mutta kerta

aan elk??k? sotkeko ruista! Po

petoa, joka ei katso, mit? heitt??? K

a enk? min? ole

iitelen, mutisee Tahvo n

raja pit?? olla leikill?kin,

joka pudotessaan on uponnut puoleksi maan sis??n ja jota h?n itse tuskin olisi

pysy? pystyss?. Ja v?h?n aikaa siin? ?lyt?nn? seisottuaan l?htee h?n kulkemaan suoraan synkimp??n korpeen tiet?m?tt?, minne menee, ja muistamatta, mink? t?hden menee. Vasta kun h?n on jonkun matkaa kulken