Juha

milt??n huivin-miss? olen? mit? on ta

innek? min? sen nyt panen? Kotiinko vien-vai takaisinko k??nnyt?n? Tarrautuu kiinni ja alkaa ulista ja itke?. Kun oman etunsa ymm?rt?isi, niin itse pyyt?isi sauvomaan maih

le ennen tiennyt miest? halanneensa. En hennoisi h?nest? ihan viel? erotakaan. Vaan olisi kuiten

huomaa h?n lehv?t, joilla venhe on koristettu. Semm

eutunut. H?n katselee raukeasti ja kyll?styneest

paistamista. Sit? vartenko, ett? huomaisivat takaa-ajajat? Saattavat hyvin olla kintereill? mill

?n ev?skonttiaan ja repi sit? tehdess??n irti lehv?t venheen laidasta. L?ysi kontin ja i

a, sulkea h?net syliins?. Mutta yht?kki? h?n vavahti n?hdess??n ilmeen Shemeikan kasvoilla. Oliko se vihainen? M

. Sill? poloisellahan on n?lk?! Se raukka j?rsii kovaa kannikkaa eik? tied? ... eik? tied?, ett? minulla on sille k

l?helt?. Samassa h?n huomasi Marjan pensaassa. ?rtynees

mit? n

in, ajatellen iloista yll?t

rka, nauran. Eik? sinull

i vihaisesti palan suuhunsa ja

sone, niiasi Marja kiven luota ja

inulla

ettyj? mull

? olet nii

sain, kunhan koeta

t?, ryypp?si lient? ja seiv?sti h?mm

nolla sin? olet

en siiman ja vavan ta

rikseen-niinkuin Juha, joka aina kutsui toverikseen, joka ei olisi milloinkaan sy?nyt, ennenkuin toinen s?i, vaikka olisi ollut kuinka n?lk? itsell??n. Ja yh?

i partaansa, kasvoilla sy?neen tyytyv?inen ilme. Samassa uskoi Marja erehtyneens?. Se oli ollut uuvuksissaan, ja sill?

isi viel?

marjojakin? Milloi

nukku

nko ka

kuin ett? hyv?st

jasi, ja mainiota

??n. Eik? ollutkaan Marja h?nest? en?? ruma, eik? v

n ... en ja

poimiessani. J

jotakin, mutta ei saanut sanotuksi-ponnist

?, niin saatathan ne

?s s

t?nyt k?tens? h?ne

n en ta

?? M

mpi taival t??lt?

pehmoinen ja samalla j?ntev? ruumiinsa oli h

ulekaan

vastausta h?n odotti. Eik? Shemeikka en?? itsek

tten? Takais

udahti Marja, h?nes

minnek?

Lasket maihin, e

intaa, mutta e

tkasta minun kanssani? kysyi She

niiss? oli kuin hurmahenkisen

ttyk??n, sain sittenkin m

, mutta ei koskaan ilmett? semmoista kuin mink? nyt Marjan kasvoissa. Paljon oli kuullut naisten h?nelle sanovan, mutta ei kenenk??n mit? t?m?

ki mukaan

?n t

? ta

nko totta tahdot? kuiskasi Marj

... mutta jos

kenkin tulin-vai luuli

?!

itkuun sit? iloaan, ettei tarvinnut koskeen hyp?t?-jonk

ssa, hell? sana aina p??tt?m?ss? iloiset puheet:-?Oletko minun??-?El? kysy!?-?Onko hyv???-?Kysyt, vaikka tied?t.?-Ja kun ei puhuttu, vaan ??nett?min? soudettiin, ei Marja p??st?nyt ajatuksiaan edemm? laineen viri?, jonka venhe teki veteen: miss? se j?lleen haihtui, siin? haihtui entinen el?m?, miss? se kokassa kohahteli, siin? kohahteli uusi, eik? h?n tahtonut koettaakaan sit? edemp?? kuunnella.-?Oletko minun, Marja??-?El? kysy.

k?n kosken alla, monennenko, siit? ei ollut Marja en?? o

rilaineita vastaan-huopaus hiljeni, venhe suhahti pehmoiseen hiekkaan, mutta ennenkuin Marja ehti vet?? liinan pois sil

niinkuin l?hdit,

? me

ril

na solkisen koivumets?n, koivumets?n takana korkean kallioisen vaaran. Nurmikon la

a-ei ollutkaan t

notuksi muuta kuin

nua, Sh

ilman ja el?m?n. Silm? itki, syd?n iloitsi tiet?m?tt? kumpik

lla talo toinenkin kuin t?m?. Jos sinne hal

??

t?ytyy koto

?y

netko yk

et, vaikka kaksi, kun