Aikakone

aku

tosin; yksi norsunluusauvoista on s?rkynyt ja er?s messinkipiena taipunut, mutta muuten se on varsin ehyt. Perjantaina toivoin saavani sen valmiiksi, mutta kun kone silloin ol

Tarkastelin sit? viel? viimeisen kerran, koettelin j?lleen kaikkia ru

ellist? ja melkein heti sen per?st? j?lkim?ist?. Tunsin hoippuvani ja sitten jouduin putoamisen painajaistunteen valtaan, mutta katsoessani ymp?rilleni n?in laboratoorioni aivan ennallansa. Oliko jotakin

lle ovelle p?in. Luulen h?nen tarvinneen suunnilleen minuutin ajan lattian poikki kulkemiseen, mutta minusta h?n n?ytti raketin tavoin kiit?v?n halki huoneen. Painoin vivun sen ??rim?iseen asentoon. Y? saapui kuin lampun sammuminen, ja seuraavassa hetkess

maisen ep?miellytt?vi? ne ovat. On juuri sama tunne kuin mink? keinun p?istikkaine

. Otaksuin ty?pajani h?vitetyksi ja itse joutuneeni taivasalle. Minulla oli ep?selv? tunne siit?, ett? istuin jossakin korkealla, mutta kuljin jo liian nopeasti voidakseni erottaa mit??n liikkuvia esineit?. Hitaimminkin maassa ry?miv? etana sy?ksyi

ihmeelliseen tummaan sineen loistaen samalla auringonlaskun kirkkaissa v?reiss?. Harppailevasta auringosta muodostui tuliviiru, loistava kaari a

katoavan n?kyen milloin ruskeina, milloin vihrein?: ne kasvoivat, versoivat, v?risiv?t ja katosivat. N?in suunnattoman suurten rakennusten kohoavan ja unen lailla katoavan.

minuutin ajassa, joten siis kuljin minuutissa yli vuoden; ja minuutti minuutilta valkea lumiva

Huomasin tosin koneen k?mpel?n heilunnan, jonka syyt? en kyennyt selitt?m??n. Mutta mieleni oli liiaksi h?mmentynyt pi

kehitysmuotoja, mit? ihmeellisi? edistysaskeleita meid?n alkeellisessa sivistyksess?mme saisinkaan n?hd?, ajattelin, jos joutuisin l?helt? katsomaan tuohon h?m?r??n maailmaan, joka silmieni editse riensi ja aaltoili. Ymp?rill?ni n?in suuria ja loistavia rakennustaidon tuotteita, jykev?

voin vastaantulevien kappaleitten pienten lomien l?vitse! Mutta pys?htyess? voisin t?rm?t? tiell? olevaa estett? vastaan; silloin voisivat atoomini joutua niin l?heiseen kosketukseen tuon esteen ato

iist?, joihin ihmisen on antauduttava. Vaaran nyt ollessa v?ist?m?t?n, en en?? n?hnyt sit? samassa valossa. T?m? johtui siit?, ett? kaiken t?ydellinen outous ymp

ssa p??tin pys?hty? heti. K?rsim?tt?m?n narrin tavoin kumarruin jarrun yli, joll

ian huomasin h?lyn korvistani kadonneen. Katsahdin ymp?rilleni. Olin pienen puutarhanurmikon tapaisella paikalla, jota rododendronpensaat ymp?r?iv?t, ja huomasin niiden sinipunervain ja purppuranv?risten kukkien kimpuissa putoilevan, rakeiden niit?

lin ymp?rilleni. Suunnattoman suuri, jonkinlaisesta valkeasta kivest? hakattu kuvapatsas h??m?tti ep

n; mutta sen sijaan, ett? siivet olisivat olleet pystysuorasti sivuilla, ne olivatkin levitetyt siten, ett? sfinksi n?ytti lent?? liihottelevan. Paksun vaskenruostekerroksen peitt?m? jalusta n?ytti olevan pron

n taaksep?in sen mukaan kuin rakeet ry?ppysiv?t sen edess? tihe??n tai harvemmassa. Lopulta irtautui katseeni sii

hmisille? Mit?h?n, jos julmuus olisikin muodostunut yleiseksi intohimoksi? Ent?p?, jos t?m?n pitk?n v?liajan kuluessa ihmisrotu olisikin menett?nyt inhimillisyytens? ja kehittynyt joksikin ep?inhimilliseksi, ep?miellytt?v?ksi j

loisine suojelusmuureineen ja korkeine pilareineen. Mets?inen vuo

?m?n? sy?ksyin koneeni luo ja yritin

iilt?en sateen j?ljilt? ja valkeina r?yst?skouruille kasautuneista sulamattomista rakeista. Oloni tuntui niin turvattomalta oudossa maailmassa. Tunsin samaa mit? lintunen tuntenee kirkkaassa ilmassa, vaanivan haukan liidelless? sen yll?. Pelkoni kiihtyi raivoksi. Heng?hdin, puri

rohkeuteni palasi. Katselin uteliaammin ja v?hemm

n joukon komeihin, pehmoisiin viittoihin puettuja olentoja. Hek

ille pienelle nurmikolle, miss? min? koneineni seisoin. Se oli pieni - ehken nelj?n jalan korkuinen - olio purppuranpunaisessa tuunikassa, vy?t?isill? nahkavy?. Jaloissa h?nel

koudellaan. Nuo hehkuvat kasvot toivat mieleeni sen hivuttavan kauneuden, joka on m??r?tylle keuhko