Matkakertomuksia Karjalan kankahilta

sm

envirstaisen Panka

aattamaan eiv?tk? uskallakkaan pienoisella veneell??n yritt?? tuimaan tuuleen. - Tulee rantaa kohden toinen vene. Siin? ukko ja akka is

sel?t, siin? pitk?t mets?iset niemekkeet, siin? kaislaiset rannat. Kau

at kovin pienet ja p?reill? paikatut. Lattia on hatara, suuret, nyrkin ment?v?t raot ammottavat palkkien v?lill?. Saamme varoen ast

e v?liin meid?t suollekin ja saamme ensikerran n?hd? ja kokea Karjalan poikkitelaisia silt

?y kapeaksi karjapoluksi. Maakin k?y ep?tasaiseksi. Tulee vaaroja, kallioita, soita ja notkoja. Viimein r

vat siirtyneet tuonnemmaksi ja edess?mme on syv? laakso, j?rvi laakson po

e? pirtti, on siisti ja valoisa. Lattialle, sivusein?n puolelle on pehmeit?, tuoreita, hyv?lt? tuoks

ken autiolle m?kille rajalla, kolme

Mutta kukapa t?nne k?visi! Silloin t?ll?in vain joku salon asukas tulee kosken karjaa pyyt?m??n sek? pihamaan pitk?? ruohokkoa niitt?m??n. Nytkin n?kyy m?kin porstuassa olevan kopassa tuoreita kaloja ja tuvassa heini? kuivamassa, mutta minne lie

koukistelee. V?liin se meid?t sakeaan n?reikk??n upottaa, v?liin korkealle vaaralle kohottaa ja taas alas nakkaa ja kulettaa suurelle suolle sek? vie py?re?? heiluvaa telaa tai kaatunutta kuusen runkoa my?ten lorisevan mets?puron yli

n kanervikkoa ja lakanlehte?, kurjaa m?nty? ja kituista kuusta. Mahtavat, ikuiset hongat taas hu

n kyl? lahden takana, niemen k?ress? vaaran l

lu muuta kuin karjankellon

nukkumassa lojun kylki kyless? kiinni. Istumaan kohoavat ja outoja tul

urkkaan penkille asettaa valokuvausjalustan pystyyn. Siell? joku esine r?m?ht??. Kopeloin, mik

aisukko, joka meid?t sis??nkin saattoi, kulettaa meid?t toiseen,

maalla ja - vieraanko

elt?mme talo

an huoneen per?nurkassa outo kuva, kullatuissa kehyksi

aamme, ja turvallisina nukumme e

aanv

assovna, matala nelisnurkkainen, py?reist? hirsist? kyh?tty latomainen h?kkeli er??n kujan nurkkauksessa. It?isell? vaaralla on pienempi kyl?. Talot t?ll? vaaralla ovat enemm?n sikin soki

se vain on. "Kirjaa malttamaan", kirjoittamaan ja laskemaan kuulutaan opetettavan, kaikki tietysti ven?j?ksi. Saavathan siell? salon lapset oppia ja tietoja - miten paljon saanevat. Kuin

praasniekan vietto. Menee sinne rahvasta Kiimaanvaarasta ja muistakin kylist? Kiimaanvaaran kautta matkustaa. Toiset menev?t jalkapatikassa, toiset taas "hevosel ja teleg?l" ajavat. Hauskann?k?ist? on Karjalan kansa praaaniekka-taminei

e luona silm?t ummessa ny?k?tt?en ja laulaa yksitoikkoisella s?velell? V?in?m?isest? ja Joukahaisesta, veisailee h??virsi? ja itkujakin.

ill? voideltuja, paperin paksuisia taikinalevyj? kokoonkierrettyin?, ja hupaista on niit? sy?d?kin. Puraisee niin velli v?list? tirskahtaa. Mukavaa on my?s rokkakin. M?rk?? lient?, jossa on kalaa keitetty, suolaa sekaan hiukan heitetty ja lis?n? se rasva, mik? kaloista keitett?iss? on huvenn

at niist? uudenaikaisia, maalattuja ven?l?isi? vinoristej?. Kyl?ll? kuuluu muuten ole

lo

ja katsella kansan el?m?? t?llaisen salon helmoissa, h?n matkatkoon rajan taakse Ven?j?n Karjalaan. Siell

aistu helteess? hikoilemista, sateessa kastumista, uupumista, v?symist?, jopa joskus

salojen rinnalla, vaikka eiv?t nek??n lasten leikkilehtoja ole. Mutta t?ss? saamme potkaista 90 virstaa mit? synkint? taivalta. Nelj?kymment? virstaa kuuluu Pienink??n o

lta p?in kimppuumme sy?ks?htelee ja Karkiej?rvi, vaikkei senk??n suurempi ole, on oikein karkialla p??ll?. Kohisten kulkevat sen lakkap?? laineet. Toisinaan tul

taisiin, jo pian veneen nurin viskaisi, selitt?? oppaamme. Siell? ne

polviin saakka, ja jalkineisiinkin vett? meni. Mutta pianhan housut kuivuvat, ja jalkineista vesi tuli yht? v?leen pois kuin se sis??nkin meni. Miehen jalassa n?et vaan vaaterievut ja harvat virsut ovat. Mainiot jalkineet vetisill? matkoilla. Lahden per?st? su

kulkeneet. Nelj?kymment? Pienink??n, viisikymment? Honkaniemeen ... On,

ina kohoaa kankaiden hongisto, lakkap?? latvoillaan taivasta tavoitellen. Synkiss? korvissa taas satavuotiaat kuuset seisovat paksuina ja pelottavan pitkin?. Hiljainen, salaper?inen h?m?ryys vallitsee hongistossa. Kolkko, ??net?n synkkyys huokuu tummasta, koste

it? onkin maassa, kaatuneita vanhuksia, sortuneita nuoriakin. Joukottain niit? kellett?? kankaalla, joukottain korvessakin kyhj?tt??. Mik? on juurineen sortunut, mik? taas tyvelt??n poikki r?tk?ht?nyt, j?tt?en ter?v?t s?leet kantoon t?rr?tt?m??n, mik? suorastaa

kaapia ja m?yr?n kaivella, on puroloita saukolle kalastuspaikoiksi, on kuusiakin oravan kapuilla. Ja eleleekin t??ll? niit?, me

lla ollessaan kohtais kondiin. A koira yht?kki? alkaa er??seen pensaikkoon tuimasti ?rhennell?. H?n kutsuu p

on otso vastik??n

silloin ?kki? koiran ?rhentelem

ii on, o

hongikossa h?lk?tt?v?n. Emme kuitenkaan mit??n n?e. Vaan eip? ole herra kaukana. Vastik??n on tuossa kangasta

eid?n edell?mmekin on er??ll? suolla polkua my?t

satoihin nouseva lauma haarasarvia kuskattu j?rven liukkaalle j??lle ja siell? koko uljas lauma nui

ienoinen mets?niitty, jonka l?pi v?h?inen joki luikertelee. Niityn reunalla, kankaan kupeella o

?n, on matka p

?t??n,

kun on parikymment? v

ta ja itse humisevan hongan juurella istuen lev?hd?mme. Komea onki

u viikate olalla, ev?skontti sel?ss? parikymment? virstaa mets?polkua my?ten ty?maalle tullaksesi, Siell? sitten elell??n koko viikko, p?iv?t hein

irrenp?tkist? ja -puolikkaista salvettu, patsasta vasten nojallaan lep??v?, lovettu p?lkky on porraspuuna. Sinne salolainen syksyisin pitkill? mets?stysretkilt? kierrelless??n, pist?? saaliinsa piiloon, ker?? sinne

? ja syv? ja vett? ihan tulvillaan. Mutta onpa rannalla lauttapahainen. Seip?ill? meloen sill? mies kerrall

auttaa rannalla eik? portaitakaan yli kule. Mill? nyt tuolle puolen? Kuleskelemme puron vartta yl?s alas ylime

n p??ss? Piening?st?, kun

huikauttelee h?n niin,

est?m??n ja niin astuta

? saataisiin Piening?st

ttain j?rven ymp?ri kie

alle, eh?tyspaikalle. Tuima tuuli on tyyntynyt, harmaja vetist?v? taiv

nossa, autereisessa h?m?r?ss? kumottaa. Tuntuu kuin olisimme saapuneet omaan maahamme

ten ihmisten seurassa y?kausi viett??. Is?nt? on puhelias ja em?nt? eritenkin puhelias ja toimelias. H?n heti "kohvit" keitt??, piiraat paistaa, laittaa "sultshinat" ja muu

nvaaran mies n?et k??ntyy Pieningasta takaisin ja t??lt? saamme

toinenkin Pieninkaj?rvi, jonka yli meid?t eilen kyl?

toisen tien nousten, toisen alas painuen. Eik? se ole leikintekoa vaaralle nousu, kinttujen kest?vyytt? siin? kysyt??n. Samoin alas tulokaan ei liioin helppoa ole. Kyll?h?n sit? ala

maailman avaruus silm?in eteen aukenee. N?et siin? yht'aikaa semmoisen kappaleen Karjalaa, ett'et varmaan moista ole ennen n?hnyt. On, on siin? nyt honkaista kangasta ja kuusi

uita muhkeampi. Honkavaara kuuluu olevan, ja sen juurella on matkamme p??m??r?, Honkaniemen kyl?. Loistaa sielt? Honkavaaran rinteil

in? vaaran vierteit? kasketa ja notkoja muuten muokata. Suuret ovat suotkin k??kkyr?m?ntyineen ja kuikeloine kuusineen

alta, ja viel? suloisemmassa rauhassa saavat suot uinua Karjalan salomailla. Ei k?sit? Karjalan u

rjalan salomaiden rikkaudet astuvat maailman markkinoille s

nsa sitten itse omistaisi

lomaj?rven rantaa. Et??mp?? kuuluu kosken kohina. Mokki sanoo siell? olevan uljaan kosken,

kirkkaan Kivij?rven rannalla ja sy?d??n Mokin em?nn?n vo

ele eik? harjanteille houkuttele, kulettelee vaan tasaisia kankaita my?ten taikka j?rven rantoja kierr?ttelee tai

nyt, mutta ei ole p??ssyt, puroon on l?k?hty

mutta tavan vuoksi. Kuuluu paikka tavallinen lev?hdyssija olevan Piening?st?

an, tuumimme viimeiselle t

vain niink

rupeaa taas vaaroilla hyppeleht?m??n ja notkoissa puikkelehtamaan. Ja mene ja tee sin? samoin! Sen joka oikkua se

u meid?t mets?st? Honkanieme

sekin taipale tallattu,

rstan verran ennenkuin ensim?inen talokaan n?kyy ja siit? viel? puolise

a ja tiheit? ovat, ett? Mokki-ukko mutkapaikoissa meilt? lehtohon k?tkeyy, vaikka muutamien askeleiden p??ss? seuraamme. Niin tuore, raitis illan tuoksu niist? henkii. Pitkin Honkavaaran rinnett? k?y polku. Korkean korkealle vaara tu

p??semme niin Mokin j?less? pirttiin asti makaajat yl?s kapistamaan. Nopeasti ne j?lleen jalkeill

A mist? vieraat ovat?

n vanhoja tuttuja, kaskut

e, is?nt? sanoo em?nn?lle ja em?nt? tuo purtavaa p?yt??n, ja arvaahan sen, miten sit? matkamiehelle suurus mai

in? kova kovaa vastaan, lonkkaluu lattiaa vastaan. Mutta kova on ma

ing?

?j?? p??st?ksemm

, kenp? sielt? nyt saapunee saattajaksi, eh?tt?j?ksi enn?tt?nee. Tulleeko kirjavahameinen karjalainen, va

leve? kuin laiva, v?ke? n?ytt?? t?ynn? olevan ja airot kahden puo

tulijan. Kaksi venett? vierekk?in yhteen liitetty ja kaksi h

n haltijat ja toisen veneen v?ki, vanha mummo ja nuori nainen ovat toisen talon ainoat nyky??n kotosalla olevat el?j?t

paista, yst?v?llist? on v?ki. Yst?v?llinen on ukko, yst?v?llinen akkakin, hupaisa leikki? laskettelev

ti nokiotsainen sauna, siin? verkkotelineet, siin? rannan ruskeat veden huuhtelemat kivet. Saunan sein?m?ll? li

nn?n kanssa, em?nn?n kahvia, ruokaa puuhaillessa. Em?nt? tekee tulen p

?v?t, salmen rannalla kahden pienoisen j?rven v?liss?. Mokin talo on toinen, isompi ja varakkaampi, ja toinen k?yhempi ja pienempi talo Iivanan talo. Eip? ole paljon viljelyksi?

llalla n?et kutsuivat, tervetulleiksi toivottivat. Siell? "kohvit" tarjotaan, annetaan o

??! S?imme jo ?i

ett? on talossa sent??n vieraan vara, vaikka

pienen? pysynyt ja n?in kaunis on pa

silloin e

avarat ry?sti ja talot tuhaksi poltti. Kirosipa, h?ijy, viel? koko paikankin niin, ettei ihminen t??ll? menesty? tahdo. Eip? lis?y v?ke?,

eukolla poika - ei ollut nyt kotosalla. - Em?nn?n ol

ehnyt - morseutta yll? vain pit??. Ruotsi on kironnut, pa

ess?, ja ?ij?n kuuluu siin? olevan pokoinikkoja. Mutta ei humise t?ss? kalmismaassa k

?nmiehet. Olisipa teill? hauska siell? elell?

kan

ilan, Oleksein, Issan, Iivanan talot. P??ty on kaikissa j?rven puolella kulkevaa tiet? kohden. Pikkanen Iivanan pirttip?ks? on isomman ryhm?n vieress? hiukan sivulla. Ruohokkaisella rannalla ovat saunat, aitat. Pienoisia ovat saunat ja useat huononn?k?isi?. Mutta hyv?n l?ylyn ne antavat. K?vimmep? illalla

ntyj? kasvava kalmismaa monilukuisine hautapa

on ymp?rill?, ja et??lt? ne t?nne loistavat. N?kyyp? kaukainen suuri Selkonenkin siint?v?n sinert?v?n? kumpuna taivaan ranna

usmaan viereen j?rven rannalle ovat valtavan kasan kuin kokonaisen vuoren, ruskeaa rakeista malmia koonneet. Suonteleen tehtaaseen muistaakseni nostivat. Talvella kelin tullessa malmi tehtaaseen ajetaan. Kes?ll?

kyl?

tuu eteemme pienoinen, soma P?lkkyl?n lakeus vihreine niittyineen, rehevine viljavainioi

kaikkien n?iden yli. Talo on kuitenkin jo vanha ja rappeutuneen n?k?inen ja tekee sen takia ik?v?n vaikutuksen. Mutta sellainen ei ole Huotarin talo. Se on hiljakkoin rakennettu, uhkea ja komean n?k?inen kuisteineen ja monenlaisine koristeineen. T??ll? synk?n salon helmoissa ne el?v?t vaan P?lkkyl?n asukkaat omaa el?m??ns?, paljonkaan tiet?m?tt? muun maailman asioista. Mik?p? t?nne v

ovat p?lkkyl?isetkin hyvin yst?v?llist?

meid?t heti komeaan gornitsaan ja k?sket??n reput pois heitt??. Ja kun

ais? Olkaaha vai

maa sis?llyst? me yhdess? talonv?en kanssa tyhjenn?mm

n kuin lasit tyhjenev?t yht? s

lisi? ovat talon naiset

? juttua, kyselemi

n iess? sy?m?? k?yes, a pirttiih

l taval, molitah

kaulassa rist

sie tuot

n kuva, sanoo tytt? h

Ei

osattais, eksyis. Kuis m??t mets?? leheksee, a kuis salol k

nauhassa rahakin,

tiet? Mit? s

tsek??n, tai ei

attuna, joista vieraita, toisinuskovia sy?tt?v?t ja juottavat. Eiv?tp? he suinkaan anna omia ruoka-astioitaan vieraan synt

s! ja meni kiireesti

rras kristitty. Tuon tuostakin on h?n rukouksissa. Viel?p? y?ll?kin, kun satumme her??m??n, n?emme mummon lattialla polvillaan kasvot akkunaan p?in, molimisen touhuissa. Ahkeraan

sar

taan pari kymmenvirstaista taivalta karjanpolkua ka

annalla pienoisella vaaralla Loasarin parikymmentaloisen kyl?n

t?v?t olevan sikin sokin siell? t??ll?, hauskassa ep?j?rjestyksess?. Ovat p?

Sinne n?et P?lkkyl?n Huotari-ukko meit? on neuvonut, se parain talo kyl?ss?. L?yd?mme Jemosen, varakkaann?k?isen vasta

arsinassahan, alake

e, saisko talossa y?t? ollaksemme. Saammepa viel? p

, ties mist? r?hiseek??n. Is?nn?lle siin? enin osa tulee, ja toisinaan taas omia aikojaan ?r?htelee. Nuorihan on em?nt?. Yksi lapsi, pahanen paitaressu vain on lattialla peppuroimassa. On em?nt? juuri a

akan paapatuksista v?h?

hullunku

kui mie si

a ilkeytt? ole. Huomaamme sen v?h?n enemm?n aikaa talossa oltuamme. Use

-ukon, harmaa-hapsisen valkopartaisen Akain Iivanan. Heti ensi n?kem?lt? miellytt?? ukko. Ja hupaisa

r??n talon kohdalle. Talon sintson rappusilla vanha

kun noin vaikeasti valittelee, noin

yt?r t?n??n miehel?h?n vied??n.

i antaisi

nuori on musikka, potra on musikka. Vaan itkee moamo, valittelee vanha, kun tyt?r koista pois

e, kehoitt

alla h?ihih, katsomah, k

e k?yd?, eiv

oa, eiv

*

vanha Jemos-ukko, is?nn?n is?, tsajua juovat, suolakalaa sy?v?t. Ja em?nt?kin ihan t

umaan kyl?st? laulua, kirkuv

moamon koista, sano

maan

nen villahuivi kaulassa, pitk?varsisaappaat jalassa. Tytt? taas punaisen- ja vihre?nkirjavissa karttuunivaatteissa koreilee. No potra on priha, pitk? veikale

V?h?isen matkaa kyl?kujaa ensin suoraan astuu, sitten vasempaan

enn?, mutta enp? arva

vanhan tuttavani,

omah! sanoo. - Tule vai

seen m?tettyn? miest?, naista. Iiv

ie n?et, ve

ottu, p?yd?ll? paksu karjalaisleip?, leiv?ll? pieni lasinen suola-astia. Jumalankuva on li

?lle kantavat he ruokia, tavallisia karjalaisruoki

aa kesken??n ja katsel

d?n Jemos-is?nt?mme - ja pari naista p?yt??n. Molivat ensin v?h?n, sitten sy?m??n ru

n ruoat pois, ainoastaan su

itten ukko, py?r?ytt?en puukkoaan, sivauttaa leiv?n keskest? kartionmuotoisen kappaleen ja pist?? sen taskuunsa. Suolaa varistaa h?n suppiloon, ottaa sitten palan ja painaa sen paikoilleen. Koko to

ll?i tehh??n?

i teh

ri my?t?p?iv??n kulkien. Verkkaan, vakavasti painattelee patvaska paksu sauva kourassa edell?, sulhanen s

ni kierros keskilattialla tehd??n, ja

ill? n?in, Iivan

aivan

ka p?reet torvelle, viritt?? niihin tulen, astuu ul

i, vello, Iiv

ulhasen is? ja k?y hevosen p??n viereen seisomaan. Sulhanen

t?m?tt?. Sit? pitelee h?n oikealla k?dell? samalla, kun kopristaa kirvesvartta tyvest?. Vasemmalla h?n pontta h

liaana heid?n menojaa

s musikka

pois, Iiva

err?mme l?heisen

hty, joukko l?ht??n valmiina. Sulhasen is? istuu hevosen sel?ss? nyytteineen,

appusille kirjavaksi parveksi, ja pojat, mu

t ilmaan pyssyj??n, satulassa istuja kannustaa hevostaan, ja joukko l?htee liikkeelle. Hevosmies

laulaen, pojat pyssyj??n paukutellen. Rannalle j?? saattojo

akka laulu kajahtelee illan ilmassa, ja j?rvelt? k

saattaa minua aina Jemosen port

, huomenna miuki

*

h?n se on kyl?n korkeimmalla kohdalla h?nen

overitsas? Ii

emose

ana h?nt?ki

renpuoleinen nainen. Vastoja paraillaan kokoilevat koivun lehdeksist?, joita pirtin lattia on pe

nun flskarilaisen p

tson! Annas koetan! A vot kai te? o

tta ei k?y tuppeen kumpikaan naisten puuko

sin kun k?i

aiset naurae

en??n sit

annen puukon, aika kalsun, oikei

te?

iet?v?

yt va

i kehno, prostoi

koa k?ytt?? niin kaav

*

ntataikollisia v??ntelee h?n rekeen ja ajaa ett? reenjalakset sulassa maass

inky

inj?rven pintaa kiper?kokkaisella karjalaisven

vas on kirkas, j?rvi miltei tyyni, pienoi

n ja saarineen, eritt?inkin t?llaisena tyynen? ke

Karjalamme laulu

levan. Lauluna t??ll?kin laineet loiskahtelevat,

v?ilt?v?n?, vihanta nurmikko ylemp?n? ja sitte taustana koivuja sek? leppi? tihe?n? viidakko

n t?nne, osoittaa se meid?t pienen joen ylitse lahonnutta siltaa my?ten, kiepauttaa siit? pitkin joen vartta ja vaar

mana v?lkehtii. Eik? kyl?k??n talojensa lukuisuudella ylpeile. Viisi siin? vaan taloa, vaaran kyless? j?rven rannalla. Vierekk?in, l?hekk?in

kon taloon ja

n ja k?rsimysten uuvuttaman n?k?inen mies ja h?nen vaimonsa, samoin kalpea, k?rsineen n?k?inen ja Vaskon ?iti, pienoinen

et venkil?iset "mullan alla muhaelevat". Eih?n niit? montakaan taida siell? olla. Pienoinen on n?et kalmismaa ja hautapatsahia vaan v?h?isen. Mutta on Vaskolla omainen t??ll?, makaa vello kalman matkamiesn?

tuohon loain, san

een k?y sintson viereiseen "tsulanaan" lep??m??n. Vanha mummo makaa my?skin p

onasti her??mme. Enimmin vaivaa meit? sairaan lapsiraukan

k?y kovin kuuma

s maata sijallaan kor

nalkua ole n?hneet. Ei ole raukassa muuta kuin luut j?lell?, nekin niin hennot ja hoikat sek? keltainen nahka luiden p??l

ja kaikkea, mutta ei pysy ruoka sis?ll?... Ja ei ole l??k?ri?k??n n?ill? saloilla saatavana joka tarpeeseen, tuskinpa puoliinkaan.

mit? neuvoisimme la

uusiniemi,

yl??n, johon on 5-

kyl?n talot ovat samassa riviss? per?kk?in, vierekk?in p??ty j?rven puolta k?yv?? tiet? kohden. Toi

ikaihmiset kotosalla. Hein?nteossa ovat, miss? asti lienev?tk??n. Toisissa taloissa ovat ovet lukossa, ei n?y hengen sielua,

n monta virstaa. Kyytimiehemme kertoi sen pituuden olevan 30 virstan vaiheilla. - Taloja on kyl?ss? parinkymmenen vaiheille. Ne ovat asettuneet

?. J?rven rannalla monilukuiset aitat ja verkkohuoneet. Olemme y?t? Lukin talossa, jossa hupa

v? Onta

aiskansamme viett?? kes?ist? pyh?p?iv??ns?, miten synk?n s

aljon hevoskyydist? nauttia. Ota reppu selk??n vain ja sauva k?teen ja vy?t? ja sonnusta itsesi saloa taivaltamaan, taivaltamaan toisinaan viisikymment?kin virstaa p?iv?ss?! Taikka v?liin taas kynt?is

samoamatta oikeat syd?nmaan salot, j?isi kulkematta laajat suot pitkospuineen tai poikkitelaisine karjalais-siltoineen, j?isi uljaat vaarat kapuamatta, kuulematta mets?puron kohinat, lehtoiset mets?l

n mukaan suorakulmaisen mutkan tekaisten. Taloloita on molemmin puolin katua, koristellut p??typuolet tielle p?in. Onpa kolme komeaa "tsassovnaakin" ja

onpa heill? hyvi? kisakentti?: tasais

pinta, hiljaan keinuilevat matalan rannan kaislat. Ja vainioilta tuo tuuli tuo

urmikolle Hilos-ukon kammioniekka-aitan edustalle. Toiset loikoilevat vihre?ll? pihamaalla p?iv?? paistattaen, toiset nojailevat aitaa vasten vainioita t?hys

kkaa soitellen. Harmonikan s?vel on t??ll? vaan viel? r?ike?mpi ja miesten puhe v?h?n vieraalle suhahtava. Onpa heid?n pukunsakin kirjavampi. Paitahihasi

eleen johtuu. - Eih?n sill? v?li? puheen hyvyydell?, koha pagistah. A vi

s sit k

toiseen p??h?n kentt??. He ovat etup??ss? nuoria miehi?, mutta ottaapa joku vanh

pois viskelee, mutta annappas, ett? sattuu kyykk? kyyk?ht?m??n koloon tai kiven taakse piiloumaant Siin? saavat miehet, taitavimmatkin, toisenkin kerran heilauttaa kankea saadakseen kiusantekij?n pois piirist?. Useampia eri asteita on kisassa. Hupaisin on "hebottamine". Muutamia kertoja tappiolle

uvat. Kanget viuhahtelevat, kalahtelevat kyykkiin ja kiviin ja aitaan ja v?liin miesten kinttuihinkin. Toisinaan lent?? viuhkasevat kyyk?t vinkuen aida

het kisaan ja kyll?styv?

kuis

poapkaa!

?y sitte "poapk

nut saa py?re?ll?, latuskaisella kivell? heitt?? kerran rangan viereen pystytetyit? nappuloita. Jokaisesta kaadetusta nappulasta saa kopekan. Jos siis kaataa yhden nappulan, saa kopekkansa takaisin, jos kaataa kaksi, saa toisen lis?ksi ja jos kolme, kolmannen j.n.e. Taitavaa heitt?j?? niit? kaatamaan tarvitaankin ja onnistunutta heittoa. Milloin luikahtaa kivi nappulaan v?list? rangan ala

pystytet??n ne uudelleen, maksetaan ko

pois. Huonoimmat heitt?j?t menett?v?t kopekan kopekan per?st?, ta

p? sitten siit? karjalattaret saraimen leve?lle, kaltevalle sillalle, asettuvat sille vieri viereen istumaan, t?ytt?en melkein koko suuren sillan. Ja siin? sit? onkin nyt oikein korean korea, kirjava parvi, on k

alojemme tyt?ilt? kuulemaan. Ja ??nt? on miltei yht? monta kuin tytt??kin, toiset kimakampia, toiset matalampia, toi

ss? piett?v?t" saapuivat noin koreasti laulelemaan. Yksi toisensa j?lkeen he vet?yt

t sillalla istuen tytt?l?iden kanssa pagitsemassa. Vanhat

nikan soittaja alkaa rep?ist? uutta s?

illi"

rien v?list?, menn??n toiseen p??h?n, k??nnyt??n takaisin, tullaan vastakkain, vaihdetaan toveritsoja, menn??n omaan p??h?n, k??nnyt??n taas ja menn??n vast

huu ... k?yh?h kantrillii mei k

aa ... ka k?isih? mie tok

era, olisihan niit? siin? ilman toveritsoja useampia. Mutta ihanhan siin? s

n pian kyll?styt?, kun on "mieless? piett?v?tkin" mukana. Iltaan saakka

t?h?nkin nu

hin s

tev?t j?rvelle liipottelemaan. Ilakoiden, leikki? laskien he keinuvat vesill?, v?liin kilpaa soudellen, v?liin soutamatta kellutellen. Ja taas alka

salolaisen kes

, on ani varhain l?hdett?v? et?is

en praas

aillaan. Soutelemme pienoisella veneell? Suonteleen jokea alasp?in Seesj?r

taas ikihongat humisevia metsik?it? sen rannalla muodostavat. Joskus laajenee joki leve?ksi, ruohikkoiseksi lammeksi, jossa sorsat parvittain pulikoivat, joskus taas synkk?n? vir

la tapaamme muitakin p

ylitse muuatta joukkoa

vuoroansa, toiset jo m

hd

n kev?ttulva oli s?rkenyt. Ei ollut tullut siltaa korjattua, oli vaan laitettu lautta ja lauttausmiehelle pieni maja joen rannalle. - Lautan laittamiseen oli eh

neiss? on kaikenik?ist? v?ke?, on valkoparta "starikoita", ruskeapartaisia "Ontruksia" ja parrattomia nuorukaisiakin,

, korkean kaksihuippuisen vaaran l?ntisell? vierteell?. Pitk? silta, leve?n,

a nyt! Joka taholla on tulijaa ja joka tavalla. Tullaan jokea, tullaan j?rve?, tul

iss? paljon "vanhoja tuttujammekin". N?emme Ontarven asukkaita, n?emme Korpilahden kansaa, n?emme Kuusiniemen, M?ntyniemen ja Hirviniemen ihmisi? sek? joukon s?rkj?rvel?isi?kin. On viel? Paateneen musikkaa, o

talo, vaaran rinteell? yli muiden komeana kohoaa. Ro

me ta

sat, p?yd?t puhtaat, sein?t samoin. Ja "gornitsa" on viel? komeampi. Seinill? isot, "vuitshiska"-reunaisilla "k?spaikoil

onkin kyl?n

mekin pist?ydymme katsomassa, miten salolaiset temppeliss??n molivat, ristiv?t, kumartelevat. Kirkko on t?p?t?ynn? kansaa. Oven s

v??, karjalaisem?nn?n ruuanlaittotaidon kaikkia n?ytteit?. Siin? kalakukot komeilevat, siin? rokkavadit rehottavat, siin? kasat kalittoita sek? sultshinak??r?t, siin? san

ladottua kuormaa kevent?neet, tulee akkav?en vuoro

armonikan soittoa ja pajatusta. Sinne ovat jo toiset tasaiselle tanterelle kokouneet kisaamaan

ojatkin rallattavat, keng?t kapsavat ja koko kentt? kirjavana vilkkaa. Vanhemmat ihmiset seisovat reunassa kisaavia katsoen, monella

kyykk?? heitt?m??n. Pienet

nssaan katseita ja sanoja tantsun kest?ess?, ja povet ovat molemmilla l?mmenneet. Et??lt? voi tytt? kyll? olla toisista salokylist?, jopa 60-70 virstan p??st?, viel?p? tiett?mien salojen, korpien, soiden takaa. Mutta mit? huolii matkan pituudesta salolainen! Kun vaan tytt? suostuu ja asiat muuten selvi?v?t, niin kyll? ne matkat pian juoksaisee, kun ko

koilla iloisinta onkin ja "k

t vieraat y?t? viett?m??n. Mutta me emme ehdi en?? toista p?iv?? "praasniekoimaan"

? ... viipyke?h? tok

tulgoa! kehoittavat

inen ka

ansamme keskuudessa, on varmaankin erityisen huomion kiinnitt?nyt karja

. V?lk?ht?? viimein j?rven pinta ja mets? avautuu, levitt?en et

an mets?saarekkeen. Ihmettelet, miksi se semmoinen metsikk? siihen on heitetty. Arvelet

vallan t

kalmismoa", pyh? puisto, j

in muha

ss

laksensa, armas

immiten ovat ne ihan kyl?n vieress?, joskus etemp?n? j?rven saarella, "Kalmasaarella" tai niemell?

vat. On kuin he haastelisivat juuriensa alla lep??v?in manan matkamiesten, "pokkoiniekkojen" kanssa, tuntuu kuin Tuonen kosketus, ei kuitenkaan kylm?, mutta e

, joita moni kalmismaa on t?p? t?ynn?ns?. Mets?n tummassa

illa, hammastuksilla, py?reill? poran reijill? t.m.m. veistoksilla taitavasti koristeltu. Yl?p?? on peitetty taitekaton tapaan kahdella laudankappaleella, viel?p? taitesauman p??lle pienoinen harjakouru asetettu ja harjakourun selk??n seisomaan 3-4 pienoista puunap

e laudankappaleelle leikattu jumalankuva taikka

haudan pituisia ja levyisi?, taitekatolla varustettuja hirsisalvoksia, "kropnitshoja". Varmaankin ne laitettiin

nhettua ja viimein vanhuuttaan hoipertua. Rautiaisen leposijankin ne saavat kalmistossa. Siihen, minne kaatuvat, lahokoot ja muuttukoot mullaksi yhdess? maahan murjomainsa

takkain nojaamaan. Tuulen henk?illes

pu

stoyhdistyksen matkarahoilla yhdess? opettaja Matti Tuokon kanssa teimme Aunuksen l??nin pohjoisosaan.

kkoa ja kulki Lieksas

polaan. Sielt? Kiimaanv

Tsiassalmen ohitse P

en, Kuusiniemeen, Kor

usiniemen kautta M?nty

a k?ytiin Seesj?rve

elleen Paateneeseen, S

en Suomen rajoilla. Kos

kyl??n Suoj?rvell?

it?jien kaut

r?yst?spuista ja ikkunoista, sek? ketr?inkuossaleista, pesent?- ja katainpoalikoista, hautapatsaista