Collateral Damage by JA Jance

Kolkkona ja synkk?n? kuvastuu syksyinen taivas ison ja pitk?n Pielisj?rven p?ilyviin vesiin, kun aina lyhyt kes? kukkineen, tuoksuineen, ja muuttolinnut poikineen ovat pohjoisesta paenneet pois luonto-?idin hellimmin lempimiin seutuihin. Vaihtelevia n?k?aloja on tosin syksyll?kin n?ht?v?n? Pielislaakson kymmeni? peninkulmia pitkill? reunamilla; mutta kaihoa kumminkin her?tt?? katselijan syd?mess? silloin tuo vakava alkuper?inen luonto ja sen jynkk? mahtavuus.

Oneilta tuntuvat syksysin nuo aukean aavat vesipeilit; ja tumman harmailta n?ytt?v?t silloin nuo monimutkaiset salmet, jotka kiertelev?t monessa kohden jyrkin kallioseinin vedest? kohoavien saarien v?liss?. Kolin korkeat kukkulat, samoin kuin muutkin rannoilla kaareilevat vaarat, luovat kummallisia, hirvitt?vi? varjoja hiljoikseen edestakaisin liikehtiv?lle, ik??nkuin raskaasti henkiv?lle ulapalle.

Syv??n ja pitk??n, kuni tuskaansa pid?tellen, huokailevat syksyll? tuulet noilla elottomilla, autioilla rannoilla. On kuin nekin kirjaviksi k?yneiden lehtipuiden: koivujen, pihlajoiden, haapojen ja muiden kanssa kilpaa surisivat kes?n ihanuuden liian aikaista katoamista.

Johonkin saareen tuntemattomalla tavalla eksynyt lehmus ja saarni ovat jo aikoja sitte riisuneet p??lt??n kes?isen juhlapukunsa. Onpa i?ti vihanta havumets?kin, jonka rannimmaiset, m?ntyiset ja kallioon kiintyneet j?senet, kuni armoa anoen, ry?miv?t pitkin maata, uskaltamatta latvaansa taivaalle nostaa, jo k??riintynyt tavallista tummempaan talviverhoonsa. Murheellisina huojuvat honkien latvat, ja valittavalta, syd?nt? s?rkev?lt? kuuluu tuolla lahdella liitelev?n, my?h?styneen kalahaaskan s?rmik?s kirkuna.

Kuitenkin el?? Pielinen syksyll?kin. Vilkasta el?m?? ja innokasta toimintaa tulevaisuutta varten onkin sen povessa, syvyyksiss?, jos kohta ylh??ll?, pinnalla, kuolema ja ep?toivo n?ytt?v?tkin yh? enemm?n ja enemm?n voittavan valtaa. Syvyydest? sy?ks?ht?? el?m? ylemm?ksi. Se se saattaa matkaan virkeytt? ja liikett? sek? pinnalle ett? yksin?isille, hylj?tyille rantamillekin.

Kulovalkean tavoin alkaa n?et kyl?st? kyl??n, pit?j??st? pit?j??sen kulkea viesti: "mujeet kutevat." - Ne sanat, ik??nkuin tenhoisa taikavoima, luovat aina uutta eloa ja hy?rimist? Pielisen unhotetuille ja syrj?isimmillekin rannoille. Kaikille sen selille, alkaen aina Mikon sillasta Ahveniseen asti, ilmestyy nyt lukemattomia, mik? minnekin p?in pyrkivi? venheit?. Tarkastaja huomaa niiden parittain katoavan ja poikkeilevan, tarmokkaiden k?sien ohjaamina, pitkien niemenhuiskaleiden kainaloihin, saariin ja tyvenihin lahdekkeisiin. Noin satasylinen tahi pitempikin nuotta on aina toisessa venheess?, jossa nainen istuu airoilla. Muutoin ovat molemmat venheet t?ynn? puuastioita, ev?skontteja, patoja, viinalekkereit? ja jos jotakin.

Maata viljelev?, salskea karjalainen on muuntunut kalastajaksi muutamiksi viikoiksi ja kansoittaa joksikuksi kuukaudeksi nuo siell? t??ll? kaihossa olleet, harmaat ja sammaltuneet kalasaunansa. Raskasta on ty? syystuulissa j?rvell? ja ep?mukavaa asuminen ahtaassa saunassa, eik? saalis useinkaan palkitse siihen pantua vaivaa, mutta el?m? Pielisell? on niin vahvistavaa, raitista ja vapaata. Siksip? kuuluukin aina illoin kalasaunoista ulos tuuleen ja pimeyteen surullisen viehkeit?, hieman yksitoikkoisia, mutta kuitenkin miellytt?vi? lauluja, joita ei ole kukaan tehnyt, vaan jotka ovat syntyneet ja yh? uudestaan syntyv?t, laajenevat ja supistuvat aina tuntemattomain lakiensa mukaan. Iloinen puheen porina on noissa alkuper?isiss? asunnoissa vallalla aina, kun naapurinuottueita on vieraaksi saapunut. Muutoin istutaan niiss? illoin puhellen entisist? rajarauhattomuuksista, varsinkin R?dyst?, Tiaisesta ja tuosta ylev?st? virkavallan vastustajasta Yrj? Sormusesta; taikka kerrotaan siell? toisilleen vanhoja satuja, kummitusjuttuja ja "ollaan arvoituksilla".

K?ysimies se tavallisesti, verkkoja korjaellessaan, pieni piipun-nys? hampaissa, toimittaa kertojan virkaa sill? aikaa kuin "airokas", parhaillaan oleva nuori nainen, keitt?? ilalliseksi kaloja hiiloksella tahi "koukussa", kalasaunan ulkopuolella. - Somalta n?ytt?? tuo tulen ??ress? puuhaava tytt? solakoine vartaloineen, ja h?nen tavattomasti suurennettu varjonsa kallion rinnassa, aavemaisesti kumarrellen ja kyykkien, matkii h?nen liikkeit?ns?. Ohuen sumun l?pi pilkistelev?t t?hdet n?hd?kseen vilkkuvia kuviansa pikkuisen lainehtivassa, pime?ss? vedess?, jonka pintaan siell? t??ll? rannikoilla palavat nuotiotulet heitt?v?t pitki?, hele?n kirkkaita ja juomuilevia valoviivoja. Pian on yksinkertainen illallinen valmis ja sy?tykin. Haukotellen heit?ksen per?mies kiukaan vastap?iselle lavitsalle pitk?kseen. K?ysimies pist?? piippuunsa uuden tupakan; airokas huuhtaisee kiireesti kupit ja lusikat ja sitte tupsauttaa sammuksiin hikev?ss? huoneessa sameasti valaisseen p?reen, ennenkuin riisuuntuu ja rupeaa levolle kiukaan puoleiseen nurkkaan. Yh? h?m?r?mmin ja h?m?r?mmin hehkuu k?ysimiehen piippu p?yd?n takaa rahilta ja n?ytt?? sammuvin silmin katselevan kaunista airokasta. Tekisi tyt?n mieli pyyt?m??n, jotta k?ysimies ei en?? polttaisi pahalle haisevaa piippuansa, mutta ei oikein uskalla. H?n on n?et jo k?det ristiss? lukenut: "valvo Herran" ja "Is? meit?ns?", eik? ihan varmaan tied?, eik? olisi syntikin puhella viel? siunattuaankin.