Qventin Durward

sointi? Ilmas

rs

itseheni s?veleit?, jotk' olis voin

mu

vaatteiden muuttoon, kun h?nen arvoisa enonsa tuli sis??n ja k?ski h?nen ta

sarenpoikansa riitaisuutta, kun h?n ei rient?nyt kuninkaan avuksi, vaikka t?m? oli niin suuressa vaarassa. Nuorukainen vastauksessaan oli taaskin varovainen; h?n ei koettanutkaan puolustaa k?yt?st?ns? mill??n muulla kuin sill?, ett? h?nen mielest??n mets?stystaidon s??nt?jen mukaan olisi ollut ep?kohteliasta k?yd? otuksen kimppuun, johon toinen mets?st?j? jo oli

opinut ottaa kissa, joka, vaikka on makaavinaan syvimm?ss? unessa tai hiipii huoneen kautta hitain, aroin, pelkurimaisin askelin, samassa v?ijyilee jonkun hiiri paran ovireik??, ja joka, vai

mion Durward'in puoleen. T?h?n h?n pys?htyi vastausta odottamaan; h?nen silm?ns? olivat, maahan luotuina ja ainoastaan pari kertaa ne salaa sivulta vilkaisivat Qventin'iin. Balafré puolestaan vastasi: ?Kova onni, etten min? silloin sattunut olemaan kuninkaan vieress? sisarenpoikani sijassa, kyll?p? min? olisin k?ynyt sen otuksen kimppuun ja l?vist?nyt sen peitsell?ni, jonka ty?n, sen verran kuin asiasta olen selv?? saanut, Qventin j?tti kunink

taen p??t?ns?, jotka temput yht?hyvin saattoi k?sitt?? ??nett?m?ksi suostumuksesi kuin kielloksi, ettei siit? aineesta sopisi enemp?? puhua. Ter?v?mm?n, l?pitunkevamman katseen h?n l

a huvituksissa, niin kauan kun he tulevat omin voimin toimeen. Meid?n mielest?mme kuninkaankin tulee mets?stysretkell? k?rsi? leikki, koska h?n on lei

? ihmeest? h?n lieneekin sen avun saanut; min? kumminkaan en olisi koskaan osannut selitt?? syyt? mihink??n, mit? el?iss?ni olen tehnyt, paitsi ku

aallinen parranajaja, katsahtaen h?neen silm?luomiensa alatse,

auttakoon! enp? min? siihen muuta syyt? tied? sanoa! Jos h?n olisi Tyr

maankin nyt tulette hyvin iloiseksi, kun sanon teille, ettei kuninkaallinen majesteetti ollenkaan ole pah

e Balafré - ?te tarkoitatte ka

aja laupiaalla, mutta lujalla ??nell?; ?kuningas tahtoo u

ysyi Le Balafré; ?miksik? h?n t

olla niin rohkea ja tuoda esiin oman ajatukseni, niin mahtaa kuninkaalla olla joku teht?v?, joka sopii nuorukaiselle, semmoiselle kuin teid?n sisarenpoikanne, eik? teid?n k

er? Vartijoiksi linnan sis?huoneisiin on aina asetettu vain semmoisia miehi?, jotka, niink

l? kuninkaallisen majes

?ytt?mist? sen kauem

sisarenpoikani ole viel? vapaa jousimies; h?n o

en noin puoli tuntia sitten ja kirjoitti t?m?n nuoren herran nimen henkivartijain luokkaan. - Ol

tuksia sisarenpoikansa p??lle, samalla neuvoen h?nt?, kuinka vartijana tuli k?ytt?yty?. Mutta v?h? v?li? p??si sittenkin h?n

a papukaijoja ja Intian riikinkukkoja, jotka Venetsian l?hettil?s ?sken lahjoitti meid?n kuninkaallemme - mit?p? muuta se voisi olla, ja mokoma virka ei sovikaan muille

astaa saattajansa k?yt?st? sek? puheita, joista h?n oli saanut sen k?sityksen, ett? nekin joskus olivat p?invastoin ymm?rrett?v?t, samoinkuin unenselitt?j?t sanovat unien merkitsev?n juuri p?invastaista kuin mit? n?hd??n. Oikein iloinen oli h?n my?s siit?, ett? h?n oli pit?nyt mets?retkel

yh? viel? oli heille j??nyt, olivat jo aikaa sitten tuliputkeen vaihtaneet pitk?n jousen, jonka k?ytt?misest? ei hei

ess? syd?mess??n ei ollut sijaa kateudelle eik? sen synnytt?mille ilkeille tunteille, sekaantui kuitenkin loukatu

a jo oli alennut, t?ytti pikarin ja joi kelpo kulauksen. Sitten h?n vaipui puoleksi pitk?kseen suurelle tammiselle tuolille, pudisti viel? kerran hitaasti p??t?ns?, josta h?nelle n?

ssa, miss? ei semmoisia olisi arvattu olevankaan. N?in p??stiin viimein avaraan, tilavaan, rautaristikolla suljettuun galleriaan, jota leveytens? t?hden olisi melkein sopinut sanoa saliksi. Sit? koristivat tapetit, jotka olivat merkillisemm?t vanhanaikaisuuteensa kuin kauneuteensa n?hden, sek? muutamat jyrkk?piirteiset, j?yk?t, haamunn?k?iset muotokuvat, jommoisia maalaus

n kuvat olisivat voineet pahastua kovasta puheesta, tai ik??nkuin h?n olisi pel?nnyt her?tt?v?ns? kaiut, jotka p

t??ll? vartioidessani noudattaa?? ky

ingissa?? kysyi Olivier

essa oli v?nkkireik??n pistett?v?) pystyvalkean t?hteiksi j??neist? hiilist?, jotka viel? kytiv?t takassa - niin su

k?skyst?, nuori mies?, lis?si h?n, ?eik? sinun tarvinne kauan olla t??ll?, ennenkuin saat tiet?? miksi olet t?nne k?sketty. Sill? v?lin tulee sinun astua t?ss? parvekkeella edestakaisin. Sinun on lupa seisahtua niin kauaksi kuin jotain kuuntelet, vaan et saa mil

Valpas vartija! Ket? t??ll? sitten tulee vartioida ja ket? vastaan? - Sill? ket? muuta paitsi rottia ja nahkasiipi? vastaan t??ll? voisi taistella,

iss? h?n is?ns? surman j?lkeen oli saanut turvapaikan. Ja tuntuipa h?nen mielest?ns? - sill? erotuksella vain, ett? h?n oli silloisen noviisikauhtanan vaihtanut nykyiseen koreaan soturi

n? muita samanlaisia voimallisia lauluja, joiden aiheena oli h?nen kotimaansa ja eritt?inkin h?nen kotiseutunsa historia. T?ll? tavoin h?n sai jokseenkin pitk?n ajan vierim??n, ja kaksi tuntia oli jo kulunut p?iv?llisajasta, kun her??v? n?lk? muistutti Qventin'ille, ett? Aberbrothick-luostarin kunnon munkit, joskin he ankarasti vaativa

tavansa paikan rajana, vahti yht'?kki? h?mm?styi - toisen oven takaa hel?hti soiton s?vel, jossa, ainakin Durward'in mielest?, sama harppu ja sama ??ni, mitk? eilisp?iv?n? olivat h?nt? ihastuttaneet, taas olivat yhtyneet yhteen. Kaikki eilisaamuiset mielikuvittelut, jotka sen j?lkeen tapahtuneitten, syd?nt? mullistavien seikkojen vuoksi olivat menett?neet el?vyytens?, her?siv?t nyt taas t?yteen voimaansa. Qv

imisen aihetta tuon lumoavan musiikin lomahetkin?. Sen j?lkeen mit? h?n oli enonsa sotakumppaneilta kuullut sek? mit? h?nen l?sn?ollessaan juhlasalissa oli tapahtunut, h?n saattoi nyt varmasti p??tt??, ett? h?nen korviansa lumoava sireeni ei ollut, niinkuin h?n aikaisemmin aivan yksinkertaisesti oli luullut, halvan kapakanis?nn?n tyt?r tai sukulainen, vaan sama valepuvussa kulkeva, onneton kreivit?r, jonka t?hden nyt kuninkaat ja herttuat olivat pukeutumaisillaan rautahaarniskoihin ja ojentamaisillaan peitsi??n. Tuhannet hurjat mielikuvitte

omasi h?pe?ll? ja pel?styksell?, ett? h?nen uneksiessaan Ludvig itse - luultavasti astuttuaan sis??n jonkun salaoven kautta ja h?vitty??

pakoittaa urhoollisen miehen tekem??n vastarintaa, kun h?nelt? yritet??n asetta ry?st??, oli sys?yksell?ns? viel? enemm?n suututtanut kuningasta, joka jo oli vihastunut h?nen huolimattomuudestansa. T?m?n tunteen vaik

kallista tylyytt?, joka teki, ett? h?n yksityisiss? keskusteluissa oli kova tyranni, ja ett? se tuska, jossa h?n t?mm?isiss? tilaisuuksissa n?ki toisten ihmisten olevan, huvitti h?nt?. Sii

ssin k?siin, kuin saavansa t?mm?isi? mielt? hyvitt?vi? sano

sinun ruokahalusi on oikea susi?, jatkoi h?n, ?ja t?ytyyh?n minun pelastaa sinut siit? pedosta niinkuin sin? pelastit minu

nen majesteetti?, vastasi Durward, ?m

s. ?Mutta nyt ei olekaan puhe sinun p?iv?llisest?si, vaan omastani. T?n??n olen p?yt?vieraikseni, vain kolmen kesken, kutsunut kardinaali Balue'n sek? Burgundin l?het

?neti katsellen synk?st

ytt?nyt olevan kiire ja

mit? h?nen tulisi teh

?, ladattu pyssy varalla?, sanoi kuningas, ?ja jo

majesteetti! T?ss? vartioiduss

id?n historiassamme n?hty, ett? kavaluus p??see koiranrei?nkin kautta sis??n pujahtamaan. Kavaltamistako vartijat voisiva

iskunniansa?, vasta

ilkist?? meid?n viinimaljoistamme, se v?ijyy meid?n neuvonantajiemme parrassa, meid?n hoviherrojemme hymyilyss?, meid?n hovinarriemme hupsussa naurunhohotuksessa - ja varsinkin se v?ijyy leppyvin?ns? olevan vihamiehen yst?v?llisiss? silm?niskuissa. Orleans'in Ludvig uskoi Burgundin Juhanaan - h?n murhattiin Barbette-kadulla. Burgundin Juhana usko

anoi Qventin, ?jos teid?n henkenne,

!? - - H?n pys?htyi, ik??nkuin h?nen mielest??n liika sana olisi livahtanut h?nen suustaan, mutta jatkoi sitten nauraen: ?Pistih?n minun oma lankonikin, Skotlannin Jaakk

??lk?? pahaksi panko, herra kuningas. - M

itten Stirling - nimi ei vaikuta asiaan. Mutta en min? aio mit??n pahaa noille miehille - en yht??n mit??n - siit? ei olisi mi

elemaan merkki?nne?, sanoi D

ksi - min? annan sinulle t?yden luvan. Sinun kaltaisilt

te, herra kuningas, vaikka te pelk??tte kavallusta burgundilaisen puolelta, sitt

easti astun murisevan koiran luo ja silit?n sit?, niin voin ly?d? vetoa yhdest? kymment? vastaan, ett? se leppyy ikihyv?ksi; mutta niin pian kuin n?yt?n pelk??v?ni sit?, se hypp?? p??lleni ja puraisee. Sen verran tunnustan sinulle suoraan

n, ja n?ytt?en sit? h?n sanoi: ?Sen, joka toivoo hovissa menestyv?ns?, tulee tuntea kaikki salaovet ja piiloportaat - ni

peisia ja kultaisia astioita; ainoa kalu koko kamarissa, joka n?ytti hiukkasenkin kuninkaalliselta. T?m?n astiakaapin taakse, miss? saattoi olla aivan piilossa, Ludvig asetti Durward'in; ja katseltuaan eri puolilta ja huomattuaan, ett? vartija oli aivan n?kym?tt?miss?, antoi h?n Qventin'ille viel? viimeiset k?skyns?: - ?Muist

koskivat kuninkaan persoonaa. H?nen kanssansa tuli kaksi vanhaa miest?, jotka yksin pitiv?t huolta tarjoamisesta n?iss? kuninkaallisissa pidoissa. Niin pian kuin kuningas oli istahta

n semmoisia miehi?, joihin h?n aivan rajattomasti luotti ja joille h?n oli eritt?in halukas osoittamaan kunniaa. Ei mik??n voinut olla sen majesteetillisempaa, mutta samalla sen kohteliaampaa, kuin h?nen k?yt?ksens?. Kaikki h?nen ymp?rill??n, h?nen oma pukunsakin siihen luettuna, oli vailla tuota loistoa, jolla h?nen valtakuntansa kaikki pikku valtiaat koreilivat juhlapidoissaan; mutta

?p?yksen ty?t?: mutta tuo silm?ys ilmaisi niin paljon ep?luuloa ja vihaa vieraita vastaan, niin ankaran k?skyn Qventin'ille olla valpas vartioidessaan ja nopea merkin saatuaan, ettei j??nyt mit??n sijaa ep

neet h?nen majaillessaan maanpakolaisena Burgundin herttuan luona; h?n tiedusteli kaikenlaista niist? aatelisherroista, joiden kanssa h?n siihen aikaan oli seurustellut, aivan kuin se aika olisi ollut onnell

kuka hyv?ns? minun parisilaisistani. Sittenkin k?skin teit? varten, herra kreivi, varustaa hiukan parempia herkkuja kuin tavallisesti, sill? muistanhan min? teid?n burgundilaisen puheenpartenne: ?Mieux vault bon repas que bel habit?. (Parempi makea huttu, kuin korea nuttu) - siksi k?skin kokin huolehtia v?h?n enemm?n ruuanlaitoksistamme. Ja mit? viiniin tulee,

des rois (Auxerren viin

n! - Olivier, t?yt? tuo kultapikari uudestaan Rheims'in viinill? ja tarjoo se polvillasi kreiville - h?n on t

eunojensa?, sanoi kardinaali sill? alamaisuudella,

ill? olevan lujan k?den

ko puolelle te asetutte

Auxerren - Ranska

inen majesteetti?, vastasi kardinaali, ?

?si: ?Mutta teid?n mielest?nne Auvergnen viini on parasta siksi, ettei siihen jaloon juomaan sovi sekoittaa vett?. - Mutta te, herra kre

kreivi, ?ett? kaikki kansainv?liset riidat voitaisiin yht? hau

n?. Sit? en olisikaan kelle hyv?ns? hennonut lahjoittaa. Se oli ennen aikaa Ranskan hirmun, Englannin kuninkaan Henrik V:n oma, ja joutui meid?n k?siimme, kun Rouen valloitettiin ja nuo saarelaiset Ranskan ja Burgundin yhdistynein asein karko

li ymp?rilleen lauselmia, jotka aina olivat kirpe?t ja pist?v?iset, usein todellakin sukkelat, mutta harvoin hyv?ntahtoiset, ja jutut, joita h?n h?ysteeksi joukkoon sekoitti, olivat usein enemm?n lystikk?it? kuin hienoja. Mutta ei yksik??n sana, yk

iel?p? pani jokaiseen naurattavaan juttuun omiansakin lis??n, laisinkaan h?pe?m?tt? sanoja, joita maalla kasvanut nuori skotlantilainen piilopaikassaan

ut leikki? sek? vilkkaasti keskustellut. L?hetess??n h?n huomasi my?s samanlaisen muutoksen kuninkaan muodossa. Teeskennellyn vilkkauden v?lke oli sammunut Ludvigin silmist?, hymy suupielist? oli kadonnut; h?ness? n?kyi n

nyt vain itse?si v?h?n - tuolla p?yd?ll? on ravintoa - sitten sanon mit? sinun viel? t

elk?nojaa vasten, peitti ot