Kuningas Lear arolla
? syyt? rupesi h?n v?list? ?kki? ik?v?im??n. H?n sulkihe silloin kammioonsa ja ulisi - niin ulisikin kuin kokonainen mehil?isparvi. Tahikka k?ski h?n kasakkipoikansa
si lukemaan, katkoen, niinkuin tavallista on, sanoja jos miten p?in ja pa
t? minua onnellise-xi tehd?!" j.n.e.[5] Toisin vuoroin taas Maksimka l?ksi vet?m??n venytt?m??n kaikkein hienoimmalla ??nell? jonkinlaista surullista laulua, josta ei eroittanut muuta kuin: "Ko-a-u-o-o-o ol-ta Hy-ly-y
en ripustikin. Tavallisina aikoina kumminkin, jolloin ei alakuloisuus h?nt? vaivannut, piti h?n kuvaa k??nnettyn? sein??n p?in, jott'ei muka tekisi mielt? raskaaksi. Niin - Harlow, t?m? kolossi, pelk?si kuolemaa! Uskonnosta, rukouksesta h?n sent??n harvoin haki lo
??n k?skee valjastaa hevosen troskainsa eteen ja l?htee sitten ajelemaan jonkun naapurinsa luo, jonkunmoisella reippau
inen h