Sota ja rauha IV

ittamista rikkaalle morsiamelle ja h?n tiesi, ett? p??esteen? siihen oli Sonja. Ja Sonjan el?m? oli viime aikoina, varsinkin Nikolain kirjeen j?lkeen, jossa t?m? oli kertonut kohtauksestaa

tunut, luokseen Sonjan ja sen sijaan, ett? h?n olisi t?t? soimannut tai esitt?nyt vaatimuksia, h?n rukoili Sonjaa kyyneleet s

nnen, kuin sin? annat

sek? omissa ett? muiden silmiss? ja tulee entist??n arvollisemmaksi ansaitsemaan Nicolas'in, jota h?n rakasti kaikista enimm?n maailmassa. Mutta nyt oli h?nen uhrinsa oleva siin?, ett? h?nen piti kielt?yty? kaikesta, joka muodosti palkan uhrautumisesta ja koko el?m?n sis?llyksen. Ensi kerran el?m?ss??n h?n tunsi nyt katkeruutta niit? ihmisi? kohtaan, jotka olivat olleet h?nen hyv?ntekij?it??n sit? varten, ett? olisivat voineet h?nt? sit? kirvelev?mmin kiduttaa; h?n tunsi kateutta Natashaa kohtaan, joka ei ollut koskaan kokenut mit??n t?mm?ist?, jonka ei ollut koskaan tarvinnut uhrautua, vaan joka oli pannut muut uhraut

ta h?n tunsi ruhtinasta ja Natashaa kohtaan, valtasi h?net kuitenkin iloinen ja taika-uskoinen tunne siit?, ettei Jumala tahdokaan h?nen eroaan Nicolas'ista. H?n tiesi, ett? Natasha rakasti ainoastaan ruhtinas Andreita eik? lakannut h?nt? rakastamasta. H?n tiesi, ett? kun he n?in kauheiden tapauksien kautta olivat joutuneet yhteen,

p?iv?lev?hdys matkalla tap

kaasti keskustellen luostarin esimiehen kanssa, joka oli tullut katsomaan vanhoja tuttujaan ja tallettajiaan. Sonja istui my?skin t??ll? ja h?nt? vaivasi uteliaisuus saada tiet??, mist? ruhtinas Andrei ja Natasha puhelivat. H?n kuunteli oven ta

nun on? Tule t?nne

avaksi, joka kehotti anomaan ap

sha yst?v?tt?rens? k?teen ja meni h?ne

onnellinen ja onneton! Sonja, rakkaani, - kaikki on ennallaan. Kunhan h?n vain

! Jumalan kiitos, - virkk

. Itkien suuteli ja lohdutteli h?n Natashaa. "Kunhan h?n vain j?isi eloon!" ajatteli h?n. Itketty??n. puheltuaan ja kuivattuaan silm?ns? me

yn varassa. H?nen kalpeat kasvonsa olivat rauhalliset,

melkein kirkasemalla, puristautui kii

t?? - kysy

virkkoi Sonja kalpein ka

ja poistui Sonjan kanssa ikkunan

in, - muistatko, kun min? katsoin sinun puolestasi peilii

ev?lleen, kun h?n samassa muisti Sonjan silloin sanoneen j

est?en jokaista yksityiskohtaa k?den liikkeell? sormi pystyss?, - ja ett? h?n sulki silm?ns? ja oli peitetty vaaleanpunaisella verholla ja pani k?tens? ri

uu muisto hyv?ns?. Sen, mit? h?n silloin oli sanonut, ett? muka ruhtinas Andrei oli katsahtanut h?neen, hym?ht?nyt ja ollut peitetty jollain punaisella, h?n sek? ymm?rsi ett? oli varmasti vakuute

ytti muistavan, ett? silloin oli puhuttu vaaleanpunaisesta ja sii

rkitsee? - kysyi N

n niin outoa, - vastasi

een. Vaan Sonja, jonka rintaa poltti semmoinen tuska ja ahdistus, jota h?n

ett?? kirjeit? armeijaan ja krei

enness? h?nen ohitsensa. - Sonja, etk? sin? kirjottaisi Niko

aiken sen, mit? kreivit?r noilla sanoillaan tarkotti. Tuossa katseessa kajasti rukoilua ja pelkoa kiel

luo, laskeutui polvilleen

an, maman, -

in v?lien uudistumisen t?hden Nikolai ei voinut en?? menn? naimisiin ruhtinatar Marian kanssa, otti h?n riemumielin vastaan sen uhrautuvaisuuden palautuvan mielialan, jota h?n rakasti ja jossa oli tottunut el?m??n. Ja kyynelsilmin