Aikakone
li
runsaasti loistavia, rakennusaineeltaan ja -tavaltaan yh?ti vaihtelevia rakennuksia; samanlaisia alati viheri?iv?in kasvien muodostamia tiheikk?j?, kukkapeittoisia pui
reunus, ja suojasi sit? sateelta pieni kupukatto. Istuessani n?iden kaivojen reunalla ja kurkistaessani alas pimeyteen, jossa n?kyi jonkinlaisia ilmatorvia, en voinut huomata veden kimmellyst? enk? sytytt?m?ll?ni tulitikulla saanut heijastusta aikaan. Mutta kaikista kuului m??r?ty
kuin kuumana kes?p?iv?n? n?hd??n p?iv?n paahteisella rannalla. Sovittamalla yhteen havaintoni tulin vakuutetuksi laajan maanalaisen ilmanvaihtoj?rjestelm?n olemassaolosta, jonka todellista
n, joka liikkuu sellaisten tosiseikkojen parissa kuin min? t??ll?, niit? aivan mahdoton havaita. Ajatelkaa mieless?nne kuvausta Lontoosta, jonka suoraap??t? Keski-Afrikasta tullut neekeri palattuaan esitt?? heimollensa! Mit? h?n tiet?isi rautatieyhti?ist?, yhteiskunnallisista liikkeist?, telefooni- ja telegraafilangoista ja muista samantapaisista seikoista? Me olisimme kuitenkin halukkaita selitt?m??n niit? h?nelle. Mutta kuinka paljoa voisi h?n tiet?m?st??nk??n saada yst
ai ruumiinpolttouuneja jossakin minun tutkimuspiirini ulkopuolella. T?m? taas oli sellainen kysymys, jonka halusta otin pohtiakseni, ja se valtasi uteliaisuuteni
mit??n tehtaita enk? mink??nlaisia ty?v?lineit?. Ja kuitenkin n?ill? ihmisill? oli miellytt?v?t puvut, jotka varmasti aika ajoin tarvitsivat uudistamista, ja heid?n jalkineensa, vaikkakin koruttomat, olivat jokseenkin mutkikkaita metallity?n tuotteita. T?ytyih?n tuollaisia tavaroita jollakin tavoin valmistaa, eik? tuossa pikku v?e
vat pylv??t? Tunsin, ett? minulta puuttui avain. Tunsin - miten sanoisinkaan? Olettakaamme, ett? l?yd?mme kirjoituksen, jossa on siell? t??ll? lauseita selv?ll? oivallisella englanninkieli?, mutta niiden v?liss? on tois
a alas virtaa. P??virta vy?ryi melko nopeasti, mutta ei liian voimakkaasti keskinkertaisellekaan uimarille. Saatte aavistuksen n?iden olioiden kummallisesta vajavaisuude
hin. V?h?n aikaa hierottuani h?nen j?seni?ns? palasi h?nen terveytens?, ja ennenkuin h?net j?tin, n?in tyydytyksekseni h?net reippaana
?isyytt?. Joka tapauksessa panin parhaani n?ytt??kseni, ett? pidin saamaani lahjaa arvossa. Pian istuimme pieness? lehdossa syventynein? keskusteluun, jonka muodostivat p??asiassa hymyilyt. Tuon olennon yst?v?llisyys liikutti mielt?ni aivan samoin kuin lapsen hellyys olisi tehnyt. Me ojensimme kukkia toisillem
nen moitteensa erotessamme olivat joskus aivan raivoisia, ja luulenpa loppujen lopuksi minulla olleen yht? paljon vaivaa kuin lohtua h?nen rakkaudestaan. Siit? huolimatta h?n kuitenkin tuotti minulle paljon hupia. Ajattelin ett? pelkk? lapsellinen hellyys sai h?net noin minuun tarrautumaan. En ollut t?ysin tietoinen siit?, miten paljon olin tuottanut h?nelle k?rsimyst? j?tt?ess?ni h?net, ennenkuin jo oli liian my?h?is
ja tummia esineit?. Pimeys oli h?nen ainoa kauhunsa. Tuo omituisen kiihke? tunne pani minut ajattelemaan ja tekem??n havaintoja. Huomasin silloin muun muassa n?iden pikku ihmisten pime?n tullen kokoontuvan suuriin taloihin ja nukkuvan ryhmiss?. Jos tunkeutui heid?n luokseen ilman valoa, saatto
yytens? minua kohtaan voitti, ja tuttavuusaikamme viiten? y?n?,
htaa pois minusta itses
h?tk?ht?en kuvitellen ett? jokin harmahtava el?in juuri rynt?si ulos huoneesta. Koetin saada uudelleen unenp??st? kiinni, mutta oloni tuntui tukalalta ja levottomalta. Vallitsi juuri tuo harmaa h?m?r?nhetki, jolloin esineet paraikaa ry?miv?t
utkiessani tarkoin rinnett? n?in valkoisia haamuja; kahdesti kuvittelin n?hneeni yksin?isen, valkean, apinamaisen olennon juoksevan kovaa vauhtia yl?s m?ke? ja kerran l?hell? raunioita n?in niit? kolme kantamassa jotain tummaa esinett?. Ne liikkuivat
aamuja. "Ne olivat varmaankin aaveita", ajattelin. "Milt?h?n ajalta lienev?t olleet per?isin?" Sill? hupaisena juolahti mieleeni Grant Allenin kummallinen k?sitys aaveista: jos jokainen sukupolvi kuollessansa j?tt?? hen
e ajatuksissani jollain ep?m??r?isell? tavalla siihen valkoiseen el?imeen, jonka olin s?ik?hdytt?nyt ensi kertaa kiihke?sti etsiess?ni
n auringon tulevaisuudessa v?hitellen viilenev?n. Mutta ihmiset, jotka eiv?t tunne sellaisia teorioja kuin nuoremman Darwinin, unohtavat, ett? kiertot?hden on loppujen lopuksi yksitellen palattava alkukappaleeseen. N?iden loppu
?in ja nukuin, tapahtui seuraava kumma seikka. Kiipeilless?ni n?iden muurir?ykki?iden keskell? l?ysin kapean k?yt?v?n, jonka ikkunoita tukkesi pudonneet kivikasat. Ulkona vallitsevaan valol
, jossa ihmiskunta nyt n?ytti el?v?n. Ja sitten taas muistin tuon omituisen pimeyden kauhun. Johonkin m??rin pelkoni voittaen astuin askeleen eteenp?in ja puhuin. My?nn?n, ett? ??neni oli k?re? ja ilmaisi pelkoni. Ojensin k?teni ja kosketin jotakin pehme??. Yht?kki? nuo silm?t sy?ksyiv?t syrj??n, ja jokin valkoinen juoksi
et harmaanpunaiset silm?t; lis?ksi oli sill? p??ss??n ja sel?ss??n pellavanv?rinen harja. Mutta, kuten sanottu, se katosi siksi nope
?hti mieleeni: olisikohan tuo olento kavunnut ilmatorvea my?ten alas kaivoon? Raapaisin tulitikulla valkeata ja katsoessani alas n?in pienen, valkoisen, liikkuvan olennon, joka suurin kirkkain silmin kiinte?sti katsoi minua alaslaskeutuessaan. Minua v?risytti. Se muistutti niin suurestie totuus, ett? ihminen ei ollut pysynyt yksilajisena, vaan oli erilaistunut kahdeksi, selv?sti toisistaan eroavaksi roduksi, ett? nuo minun suloiset lapseni tuolla ylemm?ss? maai
assa rauhassa el?ville kauneille yl?maailman asukkaille? Ja mit? mahtoikaan tuolla alhaalla ilmatorven juuri k?tke?? Istuin kaivon reunalla vakuuttaen itselleni, ettei miss??n tapauksessa ollut syyt? pelkoon, ja ett? minun t?ytyi laskeutua alas saadakseni pulmallisiin kysym
asin kaivoon koettaen muodostaa sit? koskevan kysymyksen heid?n kielell??n, niin he osottivat yh? selvemmin vastenmielisyytt??n ja k??ntyiv?t pois. Mutta minun tulitikkuni her?ttiv?t heiss? mielenkiintoa, ja r
nyt hallussani avain n?iden kaivojen merkitykseen, ilmanvaihtotorneihin ja aavesalaisuuteen, puhumattakaan pronssiporteista ja aika
a, enimm?kseen pimeydess? el?vill? el?imill? on yhteist? vaalennut v?ri - esimerkkin? mainittakoon valkoinen kala Kentuckyn maanalaisissa onkaloissa. Toiseksi tuollaiset suuret silm?t, jotka saattavat heijastaa valoa, ovat y?el?imill? - kuten
tunneliverkon laajuutta. Mik? siis olisi luonnollisempi otaksuma kuin ett? juuri t?ss? keinotekoisessa alamaailmassa suoritettiin ne ty?t, joita p?iv?nvalossa el?v?n rodun mukavuus vaati. T?m? k?sitys oli niin todenn?k?inen, ett? hyv?ksyin se
avia asianhaaroja. Pyrit??n esimerkiksi k?ytt?m??n maanalaista tilaa v?hemm?n koristeellisiin sivistystarkotuksiin; niinp? on olemassa Lontoon maanalainen rautatie, uusia s?hk?rautateit?, tunneleita, maanalaisia ty?pajoja ja ravintoloita - ja n?m? kasvavat ja karttuvat. Arvelin, ett? t?m? pyrkimys ilmeisesti oli voimistunut siin? m??rin, ett? teollisuus v?hitellen o
sta ja houkutuksista hienostuneitten tapojen saavuttamiseksi tekee yh? harvinaisemmaksi tuon eri luokkien v?lisen vuorovaikutuksen ja ristinaimisella saavutetun kohoamisen, mik? nyky??n viel? hidastuttaa eri yhteiskuntakerroksiin kuuluvien ihmisten toisistaan erkaantumista. Niinp? lopuksi asuvat maan pinnalla huvia, mukavuutta ja kauneutta tavottelevat omistajat, maan alla taas kaikki osattomat, ty?miehet, jotka v?hitellen mukautuvat ty?oloihinsa. Kun he kerran siell? olivat, tuli heid?n, ep?ilem?tt? maksaa veroa, eik? n
llisen ylimyst?n, jonka aseena oli huippuunsa kehitetty tiede, ja joka vei nykyp?ivien teollisuusj?rjestelm?? johdonmukaiseen p??t?kseen. Se ei ollut voittanut vain luontoa, vaan sen lis?ksi l?him
taasti tapahtuvaan huononemiseen, yleiseen ko'on, voiman ja ?lyn kutistumiseen. Sen saatoin jo aivan selv?sti havaita. En viel? tiet?nyt, miten maanalaisen v?en oli k?ynyt, mutta niist? havainnoista p??tt?en, joita olin t
nimitt?in varma siit?, ett? juuri he olivat sen ottaneet. No, jos taas eloit olivat valtiait
keskusteluaihe olisi ollut h?nelle siet?m?t?n. Ja kun kenties hieman kovakouraisesti pakotin h?nt?, niin h?n puhkesi kyyneleihin. Ne olivat omien kyynelteni ohella ainoat, jolta tuona kultaisena aikana jouduin n?k